Tuo selkä alkaa olla aikamoinen arpigalleria. Mun arvilla on lisäksi näköjään taipumusta levitä. Ei nuo pienet arvet haittaa, mutta vähän jänskättää miltä tuo pitkä tulee näyttämään ajansaatossa jos se tykkää levitä samalla tavalla. Tuossa uusimmassa poistoleikkauksessa hoitaja sanoi, että voisin pitää haavateippiä arven päällä tikkien poistamisenkin jälkeen. Teippi kai tukisi ihoa ja ehkäisisi venymistä. Olen kuitenkin käynyt jo salilla painoja (mm. 2 kg ;D) nostamassa, joten ihan sama.
Muistan kun kävin poistattamassa syöpäluomen, niin lääkäri vähän voivotteli tulevan arven kokoa. Vähällä olisin päässyt jos se olisikin siihen jäänyt. Nyt näistä uusista arvista olen kuullut niiden näyttävän hurjilta tai että minussa olisi nyt jokin särö. Juu, käsivarressa on näkyvä kolo, mutta tiedättekö mitä: ihan yks hailee koko juttu! :) Olen vähän yllättynyt, kuinka vähän ne lopulta ovat haitanneet. En koe olevani säröllä, eivätkä arvet minua häiritse - ne ovat osa minua. En niitä aio esitellä yleisesti, mutta olen niitä töissäkin jo näyttänyt ja kertonut mistä olen ne saanut. Pitäisikö teetättää toppi ensi kesäksi, jossa lukee "melanooman aikaansaannos" ja siitä sitten nuoli vasempaan olkapäähän? :D Mulla on kohta valmiina kuvastollinen ideoita melanoomapaidoista ;)
Se siitä arvista. Piti tuokin päästä kirjoittamaan ylös jostain syystä. Reilun viikon päästä olisi taas strippauskeikka Töölössä - paitsi että minä joudun maksamaan siitä ilosta. Kivoja nämä melanooma-vapaapäivät. Viimeksi kävin samana päivänä hammaslääkärissä, verikokeessa ja luomenpoistossa. Nyt kontrolli on maanantaina puoliltapäivin, joten joudun pitämään sen vapaana. Ohjelmassa on auton vieminen huoltoon, luomihoitajalla käyminen ja sen jälkeen Töölö. Ajattelin tosiaan käydä tutkituttamassa ihon kunnolla hoitajalla, koska Töölössä katsoivat viimeksi vain silmämääräisesti. Illalla on luento koirien koulutuksesta. Kontrollit näyttävät yleensä huolestuttavan aika monia, mutta rehellisesti sanoen ainakaan toistaiseksi ei ole ahdistanut. En usko olevani enää sairas. Jos sairaus onkin jossain piilossa, niin tuskin se nyt jo tulisi esiin.
Nyt kai pitäisi koputella puuta, koska eikös se pahin tapahdu jos menet etukäteen jotain leuhkimaan... Tuskinpa minun sanomisilla on kuitenkaan mitään vaikutusta asiaan. Tuleeko se uskonnosta vai mistä, että tiettyjä asioita (yleensä negatiivisia) ei saisi ajatella, koska Jumala kuulee ja toteuttaa ne sitten, koska ei ymmärrä, ettei oikeasti tarkoita sitä? Vai onko se vain perisuomalaista ajattelutyyliä? Itku pitkästä ilosta ja onni pitää kätkeä jne jne.. Ja höpöhöpö! Antaa kaikkien kukkien kukkia ja tunteiden tulla ja mennä. Luen tällä hetkellä Onnellisuusansa -kirjaa ja tähän mennessä olen tykännyt siitä. Ajattelumalli sopii jotenkin omaan ajatteluun. Palaillaan kierrosten noustessa tai sitten Töölön jälkeen :)
Heidi
kuva: http://sd.keepcalm-o-matic.co.uk/i/keep-calm-and-hakuna-matata-178.png
