Huomasin tässä pari päivää sitten pienen patin korvan juuressa. Se oli hieman kosketusarka. Mielessä vilahti etäpesäkkeen mahdollisuus, mutta onneksi looginen ajattelu riensi apuun ennen täyspaniikkia ja tarjosi muitakin vaihtoehtoja, kuten rasvapatin. Päätin jäädä seuraamaan tilannetta.
Jaksoin seurata tilannetta ehkä puolitoista päivää ja sitten kävinkin patin kimppuun neulan kanssa. Aikani tutkittua olin saanut aikaiseksi vain verenvuotoa. Päätin rauhoittua ja seurata tilannetta.
Eihän siitäkään mitään tullut.
Seuraavat pari päivää käsi oli jatkuvasti patissa kiinni yrittäen tunnustella sen syvempää olemusta ja kasvutahtoa. Koska patti ei tuntunut muuttuvan, päätin mennä näyttämään sitä lääkärille silläkin uhalla, että kyseessä on vain rasvapatti. Terveyskeskukseen sain ajan vasta toukokuulle, mutta onneksi työterveyshuollon hoitaja antoi seuraavalle päivälle käyntiajan.
Lääkäri arveli patin olevan vain reaktiota johonkin, mutta päätti kuitenkin ottaa koepalan. Ajan sain jo ylihuomiseksi siitä päivästä. Kun menin sitten operaatioon, oli patti jo laskenut niin paljon, että koepalan ottaminen olisi ollut turhaa. Sain vielä soittoajan parin viikon päähän.
Askel oli melkoisen kevyt kun lähdin pois. Vaikka järki yrittikin selittää jotain, niin kyllä mieli kerkesi jälleen luoda melkoiset kauhuskenaariot. Tietävätköhän tk:n ajanvarauksessa työskentelevät kuinka herkillä soittajat ovat sinne soittaessaan? Pelkoa saa jotenkin hallittua aikansa, mutta lääkäriin soittaminen on usein se hetki, kun pelon sanoo ensi kerran ääneen ja siitä tulee ikäänkuin todellisempaa. Ajanvarauksessa oli sinänsä kyllä ihan mukava tyttö, mutta hän tokaisi, että " kuullostaapa pelottavalta". Itsellä kun on jo valmiiksi itku kurkussa, niin teki mieli sanoa, että "jos se sinusta kuullostaa pelottavalta, niin arvaa miltä minusta tuntuu." Samoin silloin syövän aikaan joku hoitaja mainitsi myös, että nehän leviää. Sinänsä nuo lauseet ovat vain muutamia sanoja ja tottakin, mutta jotenkin tuollaista ei siinä tilassa halua kuulla. Silloin riittää, että sanoo esimerkiksi: "sinulle on nyt varattu aika, tule silloin ja tutkitaan sitä sitten. Jos tulee muutoksia, niin soita vain uudestaan". Täytyykin antaa täydet pisteet Nurmijärven työterveyshuollolle, jossa sekä hoitaja että lääkäri olivat hyvin asiallisia. Vaikka hälytys oli väärä, en tuntenut itseäni nolostuneeksi lainkaan. Patteja tulee jatkossakin, mutta nyt tuntuu siltä, että voin ottaa yhteyttä lääkäriin tuntematta itseäni ylihysteeriseksi. Se tuntuu todella helpottavalta. Lääkäri ohjeisti muuten, että noita muutoksia voi seurata kuukauden, siinä ajassa ne yleensä näyttävät luonteensa.
Eli, elämä jatkuu edelleen :) oli tässä se hyvä puoli, että muisti taasen mitkä asiat ovat tärkeitä ja mikä etuoikeus on saada elää terveenä.
Keväisin tunnelmin
Heidi
