2 v. kontrolli

Tänään oli 2 v. kontrolli Töölössä kirurgian polilla. Aika oli kivasti tällä kertaa oman työajan jälkeen, joten en joutunut ottamaan koko päivää vapaaksi yhden käynnin vuoksi.

Lähde

Lääkäri oli mukava ja asiallinen. Hän tarkisti ihon päänahkaa myöten, mainitsemani luomet ja imusolmukkeet. Kaikki oli ok, eikä mitään tarvetta lisäpoistoille tullut. Luomia ei onneksi ole kovin montaa, joten käynti oli lyhyehkö. Luulin tai odotin jotain tarkempia tutkimuksia, kuten ultraa, mutta se ei kuulemma ole käytäntö, jos/kun mitään hälyttävää ei tule ilmi. Aika jännä asia, että kontrollia varten piti mennä polille, kun samat tutkimukset voisi tehdä terveyskeskuksessakin.

Seuraavat käynnit ovatkin sitten terkkarissa vuoden välein eli melanooman poistumissynttärit 3 v. ja 4 v. vietetään siellä. Viimeinen kerta on sitten taas erikoissairaanhoidossa, mutta paikka ei ole vielä tiedossa. Hoitaja kertoi, että joitakin käytännön muutoksia on tulossa.

Aika on tehnyt tehtävänsä, sillä käynti ei jännittänyt ylenmäärin etukäteen ja edellisen yönkin nukuin todella hyvin. Tämä kesäkin meni edellistä rennommin, tosin tästä menee kunnia osittain lehdistössä niin kovasti parjatulle sateiselle säälle.

Lähde

Löysin muuten tuollaisen vanhan taulukon (matsku ilmeisesti vuodelta 1988) uusiutumisriskistä. Mä olen tuo kolmioilla koristeltu viiva. Alussa uusiutumisriski on ollut päälle 20 %, nyt 15 % tienoilla. Vuoden päästä ollaan vielä yli 10 %, mutta neljän vuoden jälkeen jo alle 5 %. Viiden vuoden jälkeen erot ovat jo käytännössä tasoittuneet. Toisaalta tuo taulukko on toivoa antava, mutta onhan tuo alkutilanne toisaalta vähän  helkutin pelottava... Jos mun pirulainen olisi ollut 0.3 mm pienempi, olisi uusiutumisennuste ollut huomattavasti parempi - siis pienempi.. miten nämä asiat nyt ilmaistaan ;) . Nyt täytyy odottaa neljään vuoteen asti, että pääsee samoihin lukemiin. Tämä on taas hyvä muistutus siitä, miksi se pitäisi saada heti pois.

2/5 kulunut, 3 v. vielä jäljellä. Jaksaa jaksaa kuin jumpassa ikään! Paitsi että tänään ei jumpata eikä laihduteta, vaan otetaan pala kakkua :)

Heidi

Kaksi helvettiä ja yksi taivas

Tänään 5.3 on eräänlainen vuosipäivä. Kolme vuotta sitten tänään alkoi minun elämäni ensimmäinen helvetti. Melanooma hoiti sitten seuraavan vuoden.

Jotkut kokevat, että syöpä muuttaa elämän täysin. Kyllä se ainakin maton vie jalkojen alta ja saa rähmälleen maata katselemaan hetken ajan. Samoin tekee pitkäaikaisen ihmissuhteen päättyminen. Olemme kaikki erilaisia ja elämänhistoriasta riippuen kriisit vaikuttavat eri tavalla, mutta kyllä siinä joutuu pohjamutiakin vähän tarkastelemaan ja miettimään kuinka tilanteesta selviää. Erossa tiesin, että tulen siitä aikanaan selviämään, mutta kyllä siihen matkaan aikaa ja voimia meni. Kriisiä voisi ajatella tästä näkökulmasta vaelluksena. Tiedät määränpään, mutta sinne päästäksesi täytyy kiivetä vuorelle, eikä tie aina mene niinkuin olet ennakoinut.Välillä tuntuu, ettei yksinkertaisesti jaksa tai edes halua kiivetä. Jos tämä vaellus kohdallesi tulee, niin suosittelen lukemaan Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy -kirjan. Se on yksi vaihtoehto kartaksi matkalle.

Kun erovaellus oli jo voiton puolella, tuli pirulainen matkaseuraksi. Siitä on 1,5 vuotta, kun se leikattiin. Toisaalta tekisi mieli kirjoittaa, että aikaa on kulunut jo 1,5 vuotta, mutta toisaalta vain 1,5 vuotta. En oikein tiedä, kumpi on oikea muoto. Henkisesti tuntuu, että siitä olisi jo pidempi aika, vaikka eihän tuo lukuna kauhean iso olekaan... varsinkin kun tavoiteena on päästä puhtain paperein viiteen vuoteen ja tietysti loppuelämä. Aika menee lopulta todella nopeasti. Havahduin erästä blogia lukiessani, että tilanteeni voisi todellakin olla hyvin erilainen kuin se nyt on. En pysty kertomaan, millaista elämä olisi, jos melanooma olisi levinnyt. Todennäköisesti takana olisi huomattavasti raskaammat ajat niin henkisesti kuin fyysisesti.

Noiden kahden pimeän jakson jälkeen kohdallani koitti kuitenkin tilanne, jota voisin kutsua taivaaksi.Sain eron käsiteltyä ja hyvästelyä menneen, melanooma ei ollut levinnyt ja uusi rakkauskin tuli elämään. Viime vuosi oli monella tapaa yksi elämäni parhaista. Mikä on ollut näiden helvettien vaikutus minuun?  En koe muuttuneeni ihmisenä lopulta paljoakaan. Olen yhtä laiska esim. siivoamaan, eikä minusta tullut ymmärtäväisempää tai empaattisempaa. Tosin syövästä kertovat haastattelut lehdissä saavat melko helposti kyyneleet taiottua poskille, sille aiheelle olen herkistynyt. Olen alkanut haaveilemaan taas asioista, joiden mahdollisuuden luulin jo menettäneeni, mutta toisaalta saatan välillä lipsua negatiivisuuden puolelle. Vaikka olen julkisesti haastattelussa pätevästi antanut käsittää, että eläisin tässä päivässä, niin ihan sujavasti suunnitelen jo tulevaakin ja muistelen menneitä. Ja se, että voi suunnitella tulevaisuutta vailla konkreettista pelkoa, on aika iso lahja. Yritän muistaa sen ja olla kiitollinen kaikista päivistä. Kun vierelle vielä on löytynyt henkilö, jonka kanssa uskaltaa laskea pulkkamäkeä, on asiat aika hyvin <3

Toivon, että tämä teksti toisi toivoa heille, jotka ovat tällä hetkellä vaikeassa elämäntilanteessa. Tilanne voi muuttua paremmaksi. Ja jos syöpä onkin levinnyt, voi senkin jälkeen nauttia vielä elämän hyvistä asioita.  Arvostan ja ihailen erästä nuorta ihmistä, jota en ole koskaan tavannut, mutta jonka blogia olen lukenut. Hän on fiksu, hauska, taiteellinen ja osaa tehdä ihania käsitöitä. Hän osaa nähdä myös elämän pienet kauniit asiat. Suosittelen tutustumaan hänen blogiinsa.

Heidi

jk. Pahoittelen, jos postaukset jo toistavat itseään. Kun sairaus toivottavasti on poissa, ei siitä oikeastaan enää tule kauheasti uusia ajatuksia. Välillä tulee tarve kirjoittaa ajatukset pois päästä pyörimästä. Tietenkin voisin kirjoittaa ne myös omaan päiväkirjaan, mutta toistaiseksi olen niitä vielä tänne lähetellyt.

kuva: http://hulmuhaukku.blogspot.fi/p/blog-page.html