vuositarkistus

Tänään oli vuositarkistus terveyskeskuksessa. Vaikka mitään hälyyttävää ei ilmennyt, olin lähtiessäni hieman ärtynyt.

Pääsin vastaanotolle ajoissa. Lääkäri oli nuori mies, todennäköisesti minuakin nuorempi. Istahdin alas ja kerroin, että melanooman vuositarkitus pitäisi tehdä, eli iho ja imusolmukkeet pitäisi tarkistaa. Töölöstä annettu ohjelappu jäi kotiin, mutta ei siinä juuri muuta lukenut ja ajattelin kontrolliin olevan selkeät ohjeet. Odotin lääkärin pyytävän minua riisuutumaan, mutta hän aloitti leikkausarvesta käyden sen läpi. Sitten hän kävin läpi kaulan ja kainalon imusolmukkeet. Pyysin häntä myös tarkistamaan selän ihoa, mutta tässäkin vaiheessa vaatteet pysyivät päällä. Siinä vaiheessa en enää oikein viitsinyt enää itsenäisestikään alkaa strippaamaan. Pyysin häntä katsomaan muutamaa luomea, mutta iho jäi nyt käytännössä suurilta osin tarkistamatta, samoin kuin nivusten imusolmukkeet.

Lääkäri oli asiallinen ja teki kaiken pyydetyn. Ei minulla ollut mitään huoltakaan, patti arven vieressä on rauhoittunut. Silti minua ärsytti lähtiessäni pois. Olin pettynyt, mutta en tiedä kumpaan: lääkäriin vai itseeni?  Ehkä lopulta itseeni. Minusta tuntuu, ettei lääkäri ollut koskaan tehnyt melanooman vuositarkistusta tai edes nähnyt melanoomaa. Ehkä heillä ei ole tarkkaa ohjeistusta tai aikaa lukea niitä? Minä tiesin, mitä pitäisi tehdä, mutta en saanut suutani auki tai vaatteita pois. Taisin vaan odottaa lääkärin sanovan mitä tehdään sen sijaan, että itse pitäisi ohjata tutkimustilannetta. Se tuntuu jotenkin päällepäsmäröinniltä... mutta jos toisella ei kerran ole samaa tietoa, niin silloin pitää kertoa, eikö?  Eli ensi kerralla mä vaan heitän vaatteet pois ja käsken lekurin hommiin - siis tarkistamaan ihoa.

Vaikka ihossa ei nyt mitään huolestuttavaa ole, niin taidampa varata ajan luomihoitajalle varmuuden vuoksi. Lisäksi täytyy mennä tapaamaan naistenlääkäriä, jospa hän voisi katsoa nivusten imusolmukkeet.

Aika jännä juttu muuten, mutta tämäkin lääkäri oli kyllä auringossa aika hyvin paahtunut. Onneksi ei sanonut mulle mitään ihon suojaamisesta, koska mun teki mieli kertoa siitä hänelle :D

Heidi



Kuva:http://dermatologycentral.typepad.com/.a/6a00d834885d9753ef0167684a6a13970b-pi

http://sd.keepcalm-o-matic.co.uk/i/keep-calm-and-take-your-clothes-off-1.png

Aikainen joulu

Tänään tuli vihdoin ja viimein paketti, jonka tilaamista olen harkinnut koko kesän. Ennenkuin kerron, mitä aikaisesta joululahjasta paljastui, lörpöttelen pari sanaa yhdestä lempiaiheestani eli auringolta suojautumisesta.

Tunnustan, että minulla on vähän ristiriitainen suhde aurinkorasvaan. Käytän sitä kyllä kasvojen alueella, mutta mieluummin suojaudun muuten vaatteilla. Miksikö? Siksi, että aurinkorasva on ihmisen keksimä tuote. Tämä logiikka ei ole laajemmassa mittakaavassa ehkä kestä kriittistä tarkastelua, koska niinhän ovat lääkkeetkin ihmisen keksimiä. Eivätkö ne muka paranna sairauksia ja pidennä elämää? Kyllä, mutta lääkkeisiin liittyy joskus haittavaikutuksia, eikä niitä pidä käyttää kuin lääkärin määräämissä tilanteissa (ja kuume- ja särkytilassa oman harkinnan mukaan - jos nyt pilkkua lähdetään viilaamaan). Ne eivät ole siis täydellisesti vaarattomia. Koen, että lääkkeiden tavoin aurinkorasva on tarpeellinen tuote, mutta omalla kohdallani haluan käyttää sitä lisäsuojana silloin, kun muuta keinoa ei ole - en siis pääasiallisena suojana. Aurinkorasva on kemikaalia ja sitä ei suositelle esimerkiksi pienille lapsille ainakaan suurissa määrin. En nyt osaa sanoa onko aurinkorasva tujumpaa tavaraa kuin kaiken maailman silottavat-nuorentavat-rypyt räjäyttävät-päivävoiteet, joita miljoonat naiset kasvoilleen sivelevät... ja ovathan aurinkorasvat pääsääntöisesti hyvin tutkittuja. EU:ssa näyttää olevan onneksi hyvä lainsäädäntö, sillä Yhdysvalloissa näyttää markkinoilla olevan enemmänkin tuotteita, joissa on jopa haitallisia aineita. Lisää aiheesta esimerkiksi täältä: enviromental working group. Sivustolta löytyy myös suositeltavia aurinkorasvoja, Suomessa myytäviä merkkejä siellä on ainakin pari.

Olen siis mieluummin suojautunut vaatteilla ja hatulla, vaikka hatun pitämiseen vielä totuttelen. Voin sanoa, että se on nyt +25 asteen helteillä ollut hieman haasteellista :D Ihan ohuet kankaat eivät juuri säteitä pidättele, joten pääasiallisesti ulkona ollessani olen pukeutunut vähän paksumpiin kankaisiin, kuten collegehuppariin. Hiki on ihan olemisesta, tekemättä yhtään mitään. Ulos ei tee mieli mennä kuin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Sinänsä en ole koskaan kuumasta pitänyt, eli kroppa on kertonut ettei se minulle sovi, mutta eihän sitä sisällekään oikein haluaisi aina jäädä. Ulkona ollessa tunnen kuitenkin auringon porotuksen ja kuvittelen kuinka se porautuu vaatteen läpi tekemään tuhojaan. Joku on sanonut, ettei onnea voi ostaa, mutta mielenrauhaa voi ja tie siihen minulla käy UV-suojatun vaatteen kautta.

Tilasin viime viikolla siis kaksi hupparia ja yhden pitkähihaisen t-paidan. Valmistaja on Coolibar, jolla on Euroopassakin myyjä - ei siis tarvitse maksaa alvia tai tullimaksuja. Sivusto löytyy suomeksi, mutta käännökset ovat paikoitellen todella heikkolaatuisia (käännöskone ollut asialla) ja kuvaukset suppeita. Kannattaa siis valita kieleksi englanti ja huomattavasti informatiivisempi sivusto aukeaa.Toimitus on UPSin kautta ja tuotteet tulivat vajaassa viikossa, kun viikonloppu sattui siihen väliin. Kannattaa huomioida, että koot vaatteissa ovat aika reiluja. Yleensä olen kokoa 38-40/ M (joskus jopa L :o), mutta Coolibarin vaatteissa kokoni on S. Mieltä ylentävää! Kankaissa on UPF 50, mutta ne ovat mukavan kevyitä ja ilmavia. Valmistaja lupaa, että kangas (SUNTECT®-kangas) suojaa koko sen käyttöiän, eli kyseessä ei ole vain kemiallinen ja täten pesuissa poistuva suoja.

Mintun värisessä hupparissa on melko väljä malli varsinkin sivusta. Omasta mielestäni se onkin pikkuisen takkimainen, mikä ei haittaa laisinkaan, koska ostin sen Espanjan vaellukselle. Nuo peukaloreiät ovat ihanat! Sininen huppari menee ihan perushupparista. Otan sen pois vasta syksyllä ;) Pitkähihaisessa t-paidassa on vähän kuvaa isompi kaula-aukko, mutta on hyvä peruspaita.

Sitten arvoitus: mikä mahtaa olla minun lempivärini? Voin antaa vinkin, ettei se ole pinkki... ;)

Tämä ei ole siis sponssattu postaus... vaikka en laittaisi pahakseni saada näitä vaatteita lahjaksi, ainoa miinuspuoli on nimittäin hinta. Tällä hetkellä sivustolla on alennusmyynti, normaalihinnaksi esimerkiksi hupparille ilmoitetaan n. 65 e :( Valinta on myös suppeampi kuin Yhdysvalloissa, täytyy joskus laskea paljonko sieltä tilaaminen maksaisi. Näillä kuitenkin pärjää, onneksi juorulehdet eivät raportoi koko kansalle jos sama paita näkyykin joka päivä usein.

Pärjäillään auringossa!

Heidi

Kuva: http://static.parade.condenast.com/wp-content/uploads/2013/06/sunscreen-cancer-ftr.jpg
Vaatteiden kuvat Coolibarin sivulta

Huolikuu

14.7.2014

Heinäkuusta on tulossa varsinainen huolikuukausi. Jos Suomen kansantalous lähtisi samaan kasvukäyrään kuin minun vitutus- ja huolikäyräni, olisimme pian maailman rikkain valtio.

Kuten viimeksi kirjoitin, selässä ollut luomi alkoi huolettaa niin, että kävin näyttämässä sitä työterveyshuollossa. Oikeastaan luomen lisäksi olin huolissani myös oikeassa nivusessa olleesta turvotuksesta ja sitä seuranneesta ihorikosta, joka on siellä ollut jo vähän yli kuukauden. Lääkäri sattui kuitenkin olemaan sen tyyppinen, että tunsin itseni turhaa panikoivaksi, vaikka hän ei mitään sellaista sanonut. En halunnut näyttää nivusta hänelle, joten päätin näyttää sitä vuosikontrollissa, koska se oli sovittu jo terkkariin ja iho oli rauhoittunut.

Pari päivää työterveyslääkärin jälkeen huomasin leikkausarven viereen tulleen punaisen, ympyrän muotoisen "läiskän". Se ei varsinaisesti ollut patti, mutta vähän kosketusarka. Jos se olisi ollut missään muualla, olisin ajatellut sen olevan finni yms.. Tuo sijainti sai kuitenkin sykkeet pauhaamaan korvissa ja Rubikin kuution kokoisen palan kurkkuun. Päätin kuitenkin seurata sitä ja puhua siitä vuosikontrollissa. Kun olin sitten pari päivää itkeskellyt, suunnitellut hautajaisia ja tiuskinut syyttömille osapuolille, päätin pyytää ajan terveyskeskuksesta. Onneksi sain ajan jo seuraavalle päivälle. Iso plussa siitäkin, että lääkäri on nainen! Vaikka mieslääkärikin toimiikin työroolissa, on naislääkärin kanssa huomattavasti mukavampi asioida alusvaatteissa.

15.7.2014

Tänään oli sitten lääkäri. Yritin pelata odottaessa sudokua, mutta keskittymiskyky hieman heittelehti. Toivoin vatsan sisällön pysyvän sisällä, sillä olotilan perusteella en olisi uskaltanut pieraista saati röyhtäistä ;)

 Lääkäri oli IHANA. Hän katsoi sekä uuden tulokkaan arven vieressä, että jo poismenevän ongelman nivusessa. Kummatkaan eivät olleet huolestuttavan näköisiä. Tästä olin samaa mieltä, suurin pelko oli niiden sijainti. Lääkäri määräsi voidetta tulokkaalle. Kyseessä saattaa olla niinkin vaarallinen asia kuin hyttysen pisto... No,voidellaan sitä nyt ja vuosikontrollissa katsotaan sitten miten se on reagoinut. Lääkäri myös kehoitti ystävällisesti rentoutumaan :D Arpea ei tarvitse kytätä joka ilta ja valokuvaamalla saa paremmin selvää mahdollisista muutoksista. Ihan asiaa hän puhui, kierrokset ovat olleet viime aikoina aika kovat. Vastaanotollakin itketti ihan vaan kun huoli purkautui. Täytyy jotenkin saada tämä asia taas pienempään kokoon, koska se tuntuu vievän ihan älyttömästi energiaa kaikesta muusta. Lähtiessä teki mieli halata lääkäriä, sillä ns. turhasta käynnistä huolimatta en tuntenut huonoa mieltä, vaan olin jo rauhallisempi ja toiveikkaampi. Tämä lääkäri osasi kohdata siis myös tällaisen ylihysteerikon :) toivottavasti saan pidettyä pään hallinnassa, ettei potilastiedoissa kohta lue myös diagnoosia luulosairas...

Ensimmäinen askel rentoutumiseen oli kirjastokäynti heti lääkärin jälkeen. Kävin hakemassa kauan odottamani kirjan <3 ja vähän suklaata kylkeen dieetistä huolimatta ;) ei elämä siihen kaadu, eikä onneksi melanoomaankaan ainakaan vielä :)

Terveisin

Heidi










Tilastokuvat googlen haulla
Kuva:http://www.rollingalpha.com/wp-content/uploads/2013/10/mosquito.jpg

rasvaluomi

Nyt se on virallista, minä olen vanha. 30 rajapyykki ylittyy vasta syksyllä, mutta kroppa on jo kehitellyt yhden vanhuuden merkin: rasvasyylän/-luomen. Terveyskirjasto nimittäin kirjoittaa, että rasvasyylä on"vanhuuden syylä" ja minulta löytyi ja poistettiin sellainen :D

Tuo kyseinen luomi on kylläkin tainut olla jo jonkin aikaa. Siitä ei edellisessä kontrollissa erityisemmin huomautettu. Silloin tällöin selkää on kuitenkin kutittanut lapojen välistä. Pirulainen oireili kutinalla, joten aina sen jälkeen yritin nähdä peilillä onko selässä jotakin. En nähnyt mitään, joten elämä jatkui. Nyt aloin kuitenkin huolestumaan luomesta, koska se sijaitsee juuri lapojen välissä. Vaikka pistin kaikki akrobaattiset taitoni peliin, en nähnyt sitä kunnolla, mutta arvaukset olivat hyviä: onko se kasvanut? Ihan varmasti on, sehän kasvaa suurinpiirtein tässä sitä katsoessanikin! Eikö olekin oudon värinen!? Tästä seuraavaksi poikaystävä pääsi/joutui arvioimaan sitä. Hänestä se ei ollut mitenkään pahan näköinen. Eipä se juuri auttanut, kun mielessä pyöri taas melanooma tuhojaan tekemässä.

Tänään soitin työterveyshuoltoon ja sain ajan heti päivälle. Harmikseni paikalla ei ollut sama naislääkäri kuin viimeksi siellä käydessä. Lääkäri katsoi luomea ja totesi sen heti olevan rasvaluomi. Se voidaan poistaa kaapimalla, joten pyysin sen tehtäväksi. Puudutuspiikki selkään ja sen jälkeen poisto kesti ehkä pari minuuttia. Tikkejä ei tullut, sillä luomi on niin pinnallinen. Hoitaja oli ihana ja jutteli melanoomasta laittaessaan rasvalappua poistoalueelle.

Rasvaluomet ovat yleisiä varsinkin iäkkäillä ihmisillä. Ne ovat siis hyvälaatuisia ihon pintaosien kasvaimia. Ne saattavat kuitenkin näyttää melanoomalta. Lisäksi ne saattavat tulehtua, jolloin ne kutisevat. Minua vähän askarrutti se, ettei poistosta lähetetä näytettä tutkittavaksi, mutta luomi tuli helposti kaapimalla pois. Melanooma ei ilmeisesti niin vain kaavitakkaan.

Hengitys kulkee taas vähän kevyemmin ja olo on helpottunut. Luin, että nuo rasvaluomet tuppaavat yleistymään iän myötä, mutta kaikki tulevat saavat kyllä lähteä. Mieluummin selkä saa näyttää arpinäyttelyltä kuin toimia pirulaisen tukikohtana.

Heidi

Kuin Uuno Turhapuro Epsanjassa?

Vaikka olen jo epätäydellisen täydellinen, niin on joitakin asioita, joita voisin harrastaa useammin. Yksi niistä on vaatteiden ostaminen. Suurin osa naisista tuntee olonsa todennäköisesti euforiseksi ja onnelliseksi, kun he pääsevät hypistelemään ja ostamaan vaatteita. Ostosten jälkeen olo on tyytyväinen -ainakin vähän aikaa.

Jos leikimme mielikuvaleikkiä, jossa minun pitäisi sanoa ensimmäinen asia, mitä vaatteiden shoppailusta tulee mieleen, niin se sana olisi lievästi ahdistava  koettelemus.

Hyvältä näyttäviä ja hyvin istuvia vaatteita on vaikea löytää ja vaatekoppiien valaistus... ei edes puhuta siitä, miltä se saa tuntumaan. Tämän seurauksena suurin osa vaatteistani on hankittu jo vuosia jokin aika sitten.

Tässä eräs päivä pyykkiä laittaessani kaappiin satuin huomaamaan eräässä paidassa kankaassa kulumaa. Sen jälkeen olen huomannut sitä muissakin vaatteissa ja kaappiin on tullut lisää tilaa uusille vaatteille. Ja mitäköhän tällä asialla on tekemistä melanooman kanssa? On sillä siinä mielessä, että kovin kulunut kangas ei suojaa enää hyvin. Monet viettävät aikaansa kesällä esimerkiksi kesämökillä, jonne on viety ne vähän kauhtuneemmat, mutta ehjät paidat... tai vähän rikkinäisetkin. Kierrätys on hyvä juttu, mutta ne paidat voi kierrättää vaikkapa pesuräteiksi ja heittää sitten menemään. Ehjän näköinen, mutta kulunut paita suojaa yhtä hyvin kuin tämä Uunon tyylinäyte Epsanjasta.

Tyylikästä ja turvallista kesää toivotellen

Heidi



Kuvat: 
http://feminspire.com/wp-content/uploads/2012/09/shopaholic.jpg
http://flirtwiththepixie.files.wordpress.com/2011/03/shopping.jpg
https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRQb8kZy8ncvSbbWUnsj5GzBMa-uFg_hKu7ogAPgkDGGeuIbTlMZw
http://www.imoney.my/articles/wp-content/uploads/2014/01/confessions-of-a-shopaholic.jpg
http://otavafiles.fi/plaza/s/f/editor/images/uunoturhapurouunoepsanja.jpg