Huolikuu

14.7.2014

Heinäkuusta on tulossa varsinainen huolikuukausi. Jos Suomen kansantalous lähtisi samaan kasvukäyrään kuin minun vitutus- ja huolikäyräni, olisimme pian maailman rikkain valtio.

Kuten viimeksi kirjoitin, selässä ollut luomi alkoi huolettaa niin, että kävin näyttämässä sitä työterveyshuollossa. Oikeastaan luomen lisäksi olin huolissani myös oikeassa nivusessa olleesta turvotuksesta ja sitä seuranneesta ihorikosta, joka on siellä ollut jo vähän yli kuukauden. Lääkäri sattui kuitenkin olemaan sen tyyppinen, että tunsin itseni turhaa panikoivaksi, vaikka hän ei mitään sellaista sanonut. En halunnut näyttää nivusta hänelle, joten päätin näyttää sitä vuosikontrollissa, koska se oli sovittu jo terkkariin ja iho oli rauhoittunut.

Pari päivää työterveyslääkärin jälkeen huomasin leikkausarven viereen tulleen punaisen, ympyrän muotoisen "läiskän". Se ei varsinaisesti ollut patti, mutta vähän kosketusarka. Jos se olisi ollut missään muualla, olisin ajatellut sen olevan finni yms.. Tuo sijainti sai kuitenkin sykkeet pauhaamaan korvissa ja Rubikin kuution kokoisen palan kurkkuun. Päätin kuitenkin seurata sitä ja puhua siitä vuosikontrollissa. Kun olin sitten pari päivää itkeskellyt, suunnitellut hautajaisia ja tiuskinut syyttömille osapuolille, päätin pyytää ajan terveyskeskuksesta. Onneksi sain ajan jo seuraavalle päivälle. Iso plussa siitäkin, että lääkäri on nainen! Vaikka mieslääkärikin toimiikin työroolissa, on naislääkärin kanssa huomattavasti mukavampi asioida alusvaatteissa.

15.7.2014

Tänään oli sitten lääkäri. Yritin pelata odottaessa sudokua, mutta keskittymiskyky hieman heittelehti. Toivoin vatsan sisällön pysyvän sisällä, sillä olotilan perusteella en olisi uskaltanut pieraista saati röyhtäistä ;)

 Lääkäri oli IHANA. Hän katsoi sekä uuden tulokkaan arven vieressä, että jo poismenevän ongelman nivusessa. Kummatkaan eivät olleet huolestuttavan näköisiä. Tästä olin samaa mieltä, suurin pelko oli niiden sijainti. Lääkäri määräsi voidetta tulokkaalle. Kyseessä saattaa olla niinkin vaarallinen asia kuin hyttysen pisto... No,voidellaan sitä nyt ja vuosikontrollissa katsotaan sitten miten se on reagoinut. Lääkäri myös kehoitti ystävällisesti rentoutumaan :D Arpea ei tarvitse kytätä joka ilta ja valokuvaamalla saa paremmin selvää mahdollisista muutoksista. Ihan asiaa hän puhui, kierrokset ovat olleet viime aikoina aika kovat. Vastaanotollakin itketti ihan vaan kun huoli purkautui. Täytyy jotenkin saada tämä asia taas pienempään kokoon, koska se tuntuu vievän ihan älyttömästi energiaa kaikesta muusta. Lähtiessä teki mieli halata lääkäriä, sillä ns. turhasta käynnistä huolimatta en tuntenut huonoa mieltä, vaan olin jo rauhallisempi ja toiveikkaampi. Tämä lääkäri osasi kohdata siis myös tällaisen ylihysteerikon :) toivottavasti saan pidettyä pään hallinnassa, ettei potilastiedoissa kohta lue myös diagnoosia luulosairas...

Ensimmäinen askel rentoutumiseen oli kirjastokäynti heti lääkärin jälkeen. Kävin hakemassa kauan odottamani kirjan <3 ja vähän suklaata kylkeen dieetistä huolimatta ;) ei elämä siihen kaadu, eikä onneksi melanoomaankaan ainakaan vielä :)

Terveisin

Heidi










Tilastokuvat googlen haulla
Kuva:http://www.rollingalpha.com/wp-content/uploads/2013/10/mosquito.jpg