keskiviikko 22. tammikuuta 2014

15 minuuttia kuuluisuutta on netissä ikuisesti

Elämä yllättää aina välillä ja nyt ovat mukavat tuulet käyneet vaihtamassa ilmaa. Viimeksi kirjoittelin sinkkuelämästä ja syövästä, mutta enpäs arvannut tuolloin, että aihe konkretisoituu niin pian käytäntöön.

Suhdestatukseni ei ole siis muuttunut miksikään, mutta olen käynyt pari kertaa ulkona erään miehen kanssa. Tämän kautta törmäsin ajatukseen, jota en aikaisemmin osannut edes ajatella: onko sittenkään hyvä, että nimeni googlaamalla on netistä löydettävissä sairaskertomukseni (arpi)kuvine kaikkineen?

Älkää ymmärtäkö väärin: minulle ei ole mikään ongelma kertoa asiasta ja voin antaa kasvoni sairaudelle. Pieni ongelma on siinä, että haluan itse päättää, milloin asiasta kerron uusille ihmisille. Nyt google heittää nimihaulla hakutuloksiin Syöpäsäätiölle tekemäni keräyksen, josta pääsee edelleen keräysblogiini. Kummassakaan ei ole kasvokuvia, mutta tulevassa Syöpäsäätiön haastattelussa on. Haastattelun julkaisun yhteydessä on siis mahdollista viimeistään yhdistää nimi kasvoihin. Ja kerran nettiin laitettu on siellä periaatteessa ikuisesti. What to do?

Päädyin poistamaan sukunimeni keräyksen tiedoista, vaikka sitä vanhaa hakutulosta en saakaan poistettua. Pyysin myös, että haastattelu tullaan julkaisemaan pelkästään etunimellä. En tehnyt tätä siis siksi, että häpeäisin sairautta tai haluaisin piilotella sitä. Haluan kuitenkin elää myös niin, ettei tämä asia pompsahda esiin heti ensimmäisenä jos toista osapuolta kiinnostaa niin paljon, että hakevat tietoja netistä. En usko kovin monen googlettavan nimeäni, mutta esimerkiksi tapailuvaiheessa tai työnhaun yhteydessä voisin kuvitella tämän olevan mahdollista. Kannattaa siis miettiä mahdollisia seurauksia pitkällä aikavälillä ennenkuin julkaisette netissä ylipäätään mitään :)

Koska halusin kertoa asiasta itse, sai tämä herra kuulla sairaudesta jo toisella tapaamisella. Ei hän ainakaan heti karkuun juossut, mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Tässä ollaan vielä niin alussa, että mitä vain voi tapahtua.

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille, valoa kohti mennään! Se olisi sitten ensimmäinen kesä syövän jälkeen... Täytyy oppia olemaan sovussa auringon kanssa. Vähän kauhulla muistelen, että viime kesänä selkä vähän punersi juuri syöpäluomen poiston jälkeen... Sää oli tuolloin pilvinen, joten en laittanut ihan kaapua päälle ja eiköhän se säteily tullutkin pilvienkin läpi. Ensi kesänä ei tämä iho aurinkoa näe UV-indeksitason ylittäessä tason 3! Täytyy vain löytää vaatteita, joita on mukava pitää myös lämpimällä.

Heidi

kuva: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDBtQgoNC1w4ula07qRGVQj8VnLxAcmy-VCqfRpCg_xowW5-ZQvlv-Tz8Hdu2z3v5GQSsKqC8DlNvZoDgEVozutsi486mUTNq7wkvE6ATdJnYpAfmH4WywFytUQ4x994YOusqebgGUjXQ/s1600/The_internet_once_you_post_it_that_shit_stays_there_forever2.jpg
kuva: http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/02177/sun-kiss_2177527k.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti