Kiitollisuudesta

Serkku ehdotti nyt jo aikaa sitten, että kirjoittaisin tästä sairaudesta kirjan. Olin tyttöjen kanssa lenkillä ja aloin leikkimään ajatuksella. Mitä kertoisin ja miten? Mistä aloittaisin? Siinä kuralammikkoja väistellessä ja asiaa miettiessä ajatukset johtivat lopulta kiitos-osuuteen. Tiedättehän, se sivu pari kirjan alussa, jossa kirjailija nimeää ja kiittää kaikenmaailman tyyppejä, eikä itseä lukijana voisi vähempää kiinnostaa. Se olisi kuitenkin se osuus, jolla minä alottaisin. Nyt kun asiaa muistelee, nousee vahvimmaksi muistoksi kaikki se apu ja tuki, jota olen viimeisen kahden vuoden aikana saanut.

Koska olen joskus kärsimätön luonne, niin haluan toteuttaa jonkun asian heti. En tiedä syntyykö näistä vuosista koskaan muuta sepustusta kuin mitä olen tänne näpytellyt, mutta te kaikki ansaitsette kiitoksen. Niputan tässä siis viimeiset pari vuotta yhteen, koska näen sen yhtenä prosessina. Kiitokset eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan sattumanvaraisesti. Myöskään tekstin koko ei vihjaa mitään tärkeydestä, vaan ihan vaan puhtaasta vaihtelunhalusta. Kuten huomaatte, auttaa voi monella tavalla ja joskus pieneltä vaikuttava teko voi olla niin iso, että sitä vielä parinkin vuoden päästä muistelee lämmöllä :)

Kiitos, kun…

Jaksoit kuunnella – sen ansiosta voin tänään hyvin.

Olit valmis matkustamaan puolisuomea seurakseni.

Tarjouduit mukaan sairaalaan. Kävit katsomassa ja toit lukemista.

Jaksoit tukea, vaikka itselläsi oli varmasti myös hyvin rankkaa.

Palautit maanpinnalle vaikeana hetkenä.

Lähdit kanssani kävelylle. Kannustat (=piiskaat) kuntosalilla – sen ansiosta olen voinut paremmin henkisesti ja fyysisesti.

Kutsuit keilaamaan.

Tarjouduit auttamaan tyttöjen koulutuksessa.

Menit toiseen kaupunkiin pyynnöstäni läheiseni tueksi.

Lähdit mukaani kertomaan syövästä.

Pääsin hoitoon leikkauksen jälkeen.

Yritit suojella minua.

Olen voinut tuoda tytöt hoitoon milloin vaan.

Annoit minulle tilaa.

Kunnioitit haluamaani tapaa edetä asiassa.

Et voivotellut tilannetta tai säikähtänyt sitä – annoit minun itkeä pelkoani ja suruani pois.

Olette aina ovella iloisena vastassa ja lämmittämässä sylin lisäksi mieltä.

Kiitos myös…

Hyvästä hoidosta.

Viesteistäsi facebookissa, söhköposteista ja tekstareista.

Puheluista.

Kommenteista ja palautteesta blogin kautta.

Muuttoavusta ja kodin sisutamisesta.

Halauksestasi.

Myötäelämisestä.

Kirjasta, korteista, suklaista.

Rukouksista.

Ehdottomasta rakkaudestasi.

Että olet elämässäni – olet minulle tärkeä.

Kiitos on niin pieni sana, mutta uskokaa kun sanon, että se tulee täydestä sydämestä.

Heidi



kuva: http://www.westseattlemontessori.com/wp-content/uploads/2012/10/Thankfulness-Owls.jpg