Pelon teemalla jatketaan

Aika moni taitaa ajatella, että melanooma on leikkauksella hoidettavissa oleva sairaus. Nips naps ja elämä jatkuu. Näin se parhaassa tapauksessa onkin, jos huomioidaan vain siis fyysinen puoli. Syöpä on kuitenkin paljon enemmän, ainakin aluksi.

Ajatelkaa tilannetta, kun teillä oli viimeksi flunssa. Yleensä jo se vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Se menee kuitenkin ohi muutamassa päivässä, jonka jälkeen se pian unohtuu. Syöpä ei kuitenkaan ole sellainen sairaus. Riippumatta siitä kuinka syvä tai pinnallinen se on ollut, vie se lupaa kysymättä mörkömetsään ja jättää sinne. Siellä tulee vastaan sellaisia ajatuksia kuin kuolema sekä pelko rakkaiden, terveyden, toimintakyvyn ja oman elämän menetyksestä. Ensisilmäyksellä metsä on todella pimeä paikka vailla valoa ja toivoa. Olet yksin.

Kun tuonne metsään joutuu, ei moni tiedä vielä tilannettaan terveyden suhteen. He vain tietävät, että heillä on ollut syöpä. Minä olin siellä kaksi kuukautta. Metsässä kulkemista helpotti monet asiat: rakkaat ystävät ja perheenjäsenet kiirehtivät soihtujensa kanssa rinnalleni. Lääkärit ja hoitojärjestelmä merkitsivät polun, jota pitkin metsästä voi edetä: poliklinikkakäynti, leikkaus, tulokset.

Metsässä ei auta neuvoa poistumaan sieltä: "sehän on leikattu jo, pelkäät ihan turhaan". Matkalla tunteet ja järki menevät nimittäin täysin eri vauhtia tai reittiä. Välillä järki pääsee ääneen ja rauhoittelee tuolla samalla lauseella. Sitten tunne tulee ja kysyy ison kysymyksen: entä jos se sittenkin on levinnyt? Järki voi yrittää käyttää tilastotietoja tai kuulemiaan tarinoitaan tukenaan, mutta silti pelkoa ei voi täysin sulkea pois. Kuinka rinnallakulkija voi auttaa tällöin?

Pelkoa ei kannata lähteä kasvattamaan, mutta ei myöskään kieltämään. Kieltämällä pelon siitä tekee isomman kuin se on, koska siihen tulee lisäksi mukaan syyllisyys koetusta tunteesta: "minun pitäisi ajatella positiivisesti, mutta juuri nyt en pysty. Minua pelottaa! Mitäköhän hautajaisissani tarjotaan kahvin kanssa? Ei, en saa ajatella noin, pakko pysyä positiivisena!" On hyvin raskasta, jos omat jo muutenkin raskaat ajatukset aiheuttavat ylimääräistä huolta olemassaolollaan. Tämä koskee sekä sairastunutta, että teitä omaisia.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta uskoisin kuuntelun ja läsnäolon auttavan eniten monia. Ainakin minua on auttanut suunnattomasti elämän kriiseissä se, että perhe ja ystävät ovat jaksaneet kuunnella. Parisuhteen loputtua puhuin kuukausitolkulla samasta asiasta yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka pystyin selittämään tilanteen järjellä (se käytti suoralentoa), niin tunnepuoli tuli junalla pahasti myöhässä kuin VR syksyn lehtisateessa tai lumipyryssä konsanaan. Minua helpotti kuitenkin suunnattomasti, ettei kukaan kertaakaan sanonut, että "nyt riittää, lopeta jo" - ymmärrän toki, jos näitä ajatuksia olikin ;) Samoin syöpään liittyvä pelko on kuin  ilmapallo olalla (joka on nesteellä täytetty ja  painava, koska se paino ei todellakaan ole kevyt). Siihen ei kannata lisätä täytettä, koska se kasvaa nopeammin kuin mikään sairaus, mutta ei ikävä kyllä poksahda missään vaiheessa rikki. Täytettä voi kuitenkin päästää ulos puhumalla, liikkumalla, kirjoittamalla ym.. Ei ole taikasanoja, jotka veisivät pelon pois, mutta tilanteesta puhuminen voi auttaa elämään pelosta huolimatta. Pelolle voi löytää repun, jossa sitä on helpompi kuljettaa niin, ettei se vaikeuta pimeässä kulkemista.

Olin onekas, koska tulosten perusteella olen tällä hetkellä terve tai syöpä on piilossa. Kerkesinkin jossakin vaiheessa sanomaan, että matka metsän läpi oli siis turha. Olin turhaan huolehtinut, koska sairaus ei ollutkaan edennyt. Äitini korjasi tämän heti ja hän oli oikeassa. Prosessi ei ollut turha. Metsästä katsottuna oma elämä näyttäytyi erilaiselta. Pimeydestä näki valot, joita ei aiemmin huomannut elämässään. Kannan omaa palloani edelleen, mutta tällä hetkellä se pysyy mukana melko vaivattomasti. Se on antanut tilaa iloisemmille aiheille. Toivottavasti osaan arvostaa ja pitää niistä huolta.

Heidi

jk. tekstissä on toistoa aikaisempiin postauksiin, tiedän. Kirjoitin tämän alunperin toiseen blogiini, mutta päätin julkaista kuitenkin ensin täällä. Mielelläni otan vastaan mielipiteitä siitä, voisiko tämän julkaista siis keräysblogissakin?


Kuva: http://i201.photobucket.com/albums/aa254/jimmy_the_guy/000001-1.jpg
kuva: http://i683.photobucket.com/albums/vv193/blindseer-uk/CandleForest.jpg
kuva: http://th09.deviantart.net/fs70/PRE/i/2013/003/0/6/balloons_in_a_forest_by_kopains-d5qafv1.jpg
kuva: http://cdn.desktopwallpapers4.me/media/thumbs_400x250/2/16420.jpg