Hei me liikutaan ja kerätään rahaa!

Moro,

enpäs ole käynyt täällä viimepäivinä kauhean usein. Suunnitelmia on pää täynnä, mutta en saa niitä kirjoitettua. Ehkä tämä kolmen kuukauden kirjoittalu alkaa tuntua ja tekstintuotto-osaston solut haluavat pienelle breikille? Ei niitä sinne kuitenkaan päästetä ;)

Blogilla on ollut uusia lukijoita, joka on ollut tosi ihana asia! Toivottavasti tästä on hyötyä myös muille kuin itselleni, minähän olen käyttänyt tätä kanavaa ilmaisena terapiana. Uusien lukijoiden myötä tuli kuitenkin mieleen, että olisi varmaan hyvä lukea ja miettiä tekstejä vähän tarkemmin läpi. Tähän mennessä olen kirjoittanut tätä itselleni ja teille läheisille, jotka tunnette minut "oikeasta" elämästä. Olemme myös keskustelleet teksteistä.Tällöin puutteellinen kirjallinen ilmaisu ei haittaa niin paljon, koska todennäköisesti pääsette kärryille joka tapauksessa. Joskus tekstit syntyvät vauhdilla ja olen suurinpiirtein oksentanut ne tänne - anteeksi sanavalintani, mutta se kuvaa syvällistä kirjoistusprosessiani joskus aika hyvin. Joka tapauksessa saatan tässä lähiaikoina käydä tekemässä tarkennuksia jo olemassa oleviin teksteihin. Jos minulle tulee tarvetta selventää jotakin enemmänkin, niin laitan siitä sitten oman postauksen. Voihan se olla, että nyt tilanteen muututtua huomaan ajattelevani asioista hieman eri tavalla.

Olen aloittanut myös toisen blogin. Se liittyy aloittamaani keräykseen Syöpäsäätiön kautta. Mietin olisinko liittänyt keräyksen nykyiseen blogiin, koska keräyksen tavoitteena on lisätä myös tietoisuutta melanoomasta. Tässä blogissa on jo kuvattu sen aiheuttamia tuntemuksia ja ajatuksia. Toisaalta tämä blogi tuntuu henkilökohtaiselta julkaisustaan huolimatta. En välttämättä halua, että kaikki tulevat tänne sankoin joukoin lukemaan vain uteliaisuuttaan, vaan haluan omistaa tämän itselleni, läheisilleni sekä muille melanoomaan sairastuneille ja heidän läheisilleen. (Toki muutkin syöpäsairaat saavat (ihan luvan kanssa, heh) tätä lukea. Henkilökohtaisesti olen lukenut lähinnä "omaa" sairautta koskevia blogeja, ellei kirjoittajan elämäntilanteessa ole ollut jotain muuta yhdistävää (esim. ikä) tai teksti on ollut hyvin kirjoitettua muuten.) Tämän vuoksi päätin tehdä keräykselle oman blogin. Saa nähdä miten tämä jakaminen onnistuu, mutta täällä käyn enemmän läpi ajatus- ja tunnepuolta uuden blogin keskittyessä faktoihin ja tekoihin liikunnan saralla. Aika hassu juttu, mutta uuteen blogiin kirjoittaminen on tuntunut paljon vaikeammalta kuin tänne runoileminen.

Tuohon keräykseen liittyen aion juosta/hölkätä 10 km ensi keväänä Naisten Kympissä. Siitä sainkin niin hyvän ajatuksen, että se oli ihan pakko jakaa. Kymppi juostaan toukokuussa, joka on kansainvälisesti melanoomatietoisuuden kuukausi. Toukokuussa UV-säteily alkaa myös olla niin voimakasta, että ihoa täytyy viimeistään alkaa suojata. Osallistujina on n. 20 000 naista, jotka harrastavat siis ainakin jossakin määrin urheilua ulkona. Ajatelkaa miten hyvä tilaisuus se on viedä tietoa eteenpäin! Laitoin viestiä Syöpäsäätiölle ja ehdotin, että Kympin yhteydessä olisi infoa ja esim. mahdollisuus luomien tarkistukseen ym :) Saa nähdä saako idea mitään tuulta purjeisiin. Laitoin myös MeNaisille viestiä ja ehdotin, että he tekisivät melanoomasta jutun toukokuussa, nythän lokakuussa on rintasyövästä taas paljon tietoa joka paikassa.

Jos joku haluaa tulla hölkkäämään minun kanssa, niin se olisi hienoa! Sisko vähän jo lupautui, mutta muitakin otetaan mukaan!

Terveempää elämää kohti kulkien

Heidi

kuva: http://rlv.zcache.com/i_run_for_melanoma_awareness_stickers-r7f5b2f742b924c4f926ea9730a503b77_v9waf_8byvr_324.jpg

Blogi on julkinen

Tiedoksi, että blogi on nyt julkinen. Tekstit ja kommentit ovat siis kaikkien luettavissa. Roskapostin estämiseksi kommentit tulevat jatkossa minulle tarkistettavaksi ennen niiden julkaisua.

Julkaisin blogin, koska muiden syöpäsairaiden kirjoitukset ovat auttaneet minua. Ehkä tämä blogi auttaa jotakuta sairastunutta tai tämän omaista. Mahdollisille uusille lukijoille haluaisin muistuttaa, että olen kirjoittanut tätä itselleni sekä läheisilleni. Olen kirjannut omia ajatuksiani tämän prosessin aikana. Joku toinen voi ajatella näistä asioista täysin eri tavalla - me olemme erilaisia ja hyvä niin.

Netistä napattuja kuvia saa minun puolesta käyttää, mutta pyydän ettei omia kuviani kopioida.

Minä olen tänään ensi kertaa töissä :) Ihan mukavaa, vaikka herääminen ei niin kivaa ollutkaan ;)

Heidi

Kiitos ja onnen murusia

Tänään postista tuli pieni yllätyspaketti. Olin keittiössä ja kuulin, kuinka postinkantaja alkoi työntämään jotain postiluukusta. Odotin koirien kanssa, että hän sai työn tehtyä ja menin sitten ihmettelemään saapunutta kuorta. Hetken mietin, olinko tilannut jotain, minkä olin jo unohtanut - näinkin on joskus käynyt ;) Se paljastui kuitenkin rakkaan ystävän lähettämäksi paketiksi :) Sisällä oli ihanan tuoksuisia kynttilöitä, karkkia, kortti sekä ensimmäinen piirustus kummipojalta <3

Tästä ihanasta muistamisesta tuli mieleen ne kaikki muutkin, joita olen saanut teiltä tämän prosessin aikana. Olen saanut kirjan ja kortteja sekä lukuisia tekstiviestejä sekä kommentteja täällä ja facebookissa. Eikä tietenkään unohdeta puheluita, keskusteluja ja halauksia. Haluan kertoa, että jokainen niistä on merkinnyt minulle todella paljon. Viestit ovat tallessa ja kaikki kortit pääsevät muistojen laatikkoon. Jos joskus tuleekin hetki, jolloin tärkein asia pääsee unohtumaan, niin katselen niitä sitten :)

Minulle on sanottu, että kirjoituksiani on helppo lukea. Niiden tuottaminen on myös ollut helppoa (se ehkä näkyy kirjoitusvirheiden suuressa määrässä ja logiikan vähäisyydessä, heh). Nyt olen istunut nyt tässä näytön äärellä jo jonkun aikaa. En löydä sanoja, joita haluaisin teille sanoa.

Olette olleet korvaamattomia. Ilman teitä olisin varmaan jossain ihan muualla kuin kotisohvalla tuntien itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi. Toivon, että osaan tukea teitä tarvittaessa niinkuin te olette tukeneet minua. Kiitos.

Ystävän lähettämässä paketissa oli ihana runo. Laitan sen nyt tähän:

Pala elämää, pala onnea

Elämä koostuu pienistä palasista.

Niistä muodostuu kaikki se,

mitä sinun on ollut tarkoitus kokea.

Ne ovat sinun elämäsi palasia,

onnen ja surun murusia,

joita vain sinä voit kerätä.

Elä elämäsi jokainen hetki,

sen jokainen palanen,

kerää talteen pienet muruset.

Ja kerran huomaat,

kuinka onnellinen olet.

Lauri Vanaja

Elämä on arvaamattoman hauras. Pidetään toinen toisistamme huolta, mutta aina myös itsestämme. Rakastakaa ja kunnioittakaa itseänne. Jokaisen polulle tulee surun murusia, mutta myös onnesta tehtyjä. Eihän kuljeta niiden onnen murusten ohi huomaamattamme, jotta polun lopussa ei tarvitse katsoa taaksepäin ja surra keräämättömiä ilon hetkiä.

Ihanat murut huomatakseni yritän elää tässä päivässä. Lisäksi uusi mantrani on hyviä asioita. Jos ajatus lähtee harhailemaan, niin palautan sen tuohon mantraan. Haluan keskittyä positiivisiin tekijöihin ja odotan elämältä hyviä asioita. Kuulin ajatuksesta, jonka mukaan onnen määrä on vakio. Vaikka mitä tapahtuisi elämässä, niin onnen määrä pysyy samana. Jos ajatusta lähtee pilkkomaan, niin sehän tarkottaisi, että joku tai jokin jollakin tavalla säätelisi sitä (kohtalo, jumala jne.). Unohdan nyt pilkkomiset ja haluan uskoa tuohon ajatukseen. Koska viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet rankkoja (vaikka ne ovat myös kasvattaneet), täytyy jotain ihmeellistä olla nurkan takana, sanoohan tuo ystävän lähettämä korttikin sen ;) Se ei kuitenkaan tupsahda taivaalta tai lotosta tilille (en tosin laita vastaan, jos näin kävisikin), vaan se löytyy  oman tekemisen kautta. Ihanat ihmiset ja tapahtumat tulevat vastaan, kun valitsee niitä tukevan polun. Valitsen itselleni iloa ja hyvinvointia tuottavia asioita. Ne tukevat sitten, kun kompastelen seuraavan kerran surun murusissa. Nyt maisema on kuitenkin kaunis eli nautitaan siitä!

Heidi

kuva: http://s3.favim.com/orig/46/balloon-beach-girl-lights-ocean-Favim.com-417897.jpg

Mitä tarkoittaa syöpä?

En ole oikein saanut otetta sairaudesta vielä, vaikka se (toivottavasti) onkin jo poissa. Syöpä. Mikä se on?

Pieleen mennyt solumuutos, jonka seurauksena olkapäähän alkoi kasvamaan luomi. Melanooma on siinä mielessä syövistä helpointen havaittavissa. Miten se pieni läikkä voi aiheuttaa niin paljon huolta? Vain muutama milli vääränlaisia soluja ja elämä on vaakalaudalla.

Syöpä on tavallaan vain sairaus. Toisilla on diabetes, joku toinen nappaa nitroja. Yksi saa epileptisiä kohtauksia. Onhan näitä sairauksia, vähemmän tai enemmän vakavia.

Toisaalta melanooma ei ole vain sairaus. Aikaisin havaittuna se on leikattavissa, jolloin ennuste on hyvä. En halua kasvattaa paniikkia tai pelkoja, mutta en myöskään halua ihmisten saavan siitä liian helppoa kuvaa. Se on kuitenkin syöpä. Se ei ole flunssan kaltainen tila, joka menee ohi ja sen jälkeen jatkat elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulla on nyt kymmenkertainen riski saada se uudestaan verrattuna henkilöön, joka ei ole sitä sairastanut + jo aikaisemmin olleet riskitekijät. Tulen käymään seuraavat 5 v kontrolleissa. En voi unohtaa asiaa, mutta toisaalta en haluakaan. Arpi ja luomet muistuttavat kaiken menettämisen mahdollisuudesta.

Onko syöpä taistelua? Jostain syystä en koe, että se olisi ollut omalla kohdallani. Se oli sairaus minussa, mutta konkreettisesti en voinut asiaan vaikuttaa. Olisi helpompi tuntea itsensä taistelijaksi, jos joutuisin pyörätuoliin ja opettelisin kävelemään uudestaan tai jos olisin joutunut jatkohoitoihin ja voinut fyysisesti pahoin yms.. Jollakin tasolla koko homma tuntuu minusta ulkopuoliselta. Diagnoosin jälkeen pyörät ovat pyörineet Töölössä ja minun rooli on ollut mennä paikalle sovittuna aikana. Olen tavannut paljon ammattilaisia, jotka ovat tietäneet mitä seuraavaksi tehdään. Itse en voi tehdä muuta kuin yrittää pitää mielen jos en nyt onnellisena niin ainakin tasaisena ja mielellään plussan puolella. Toki myös ravinnolla voi yrittää vaikuttaa kropan yleisvointiin, samoin kuin liikunnalla.

En koe syöpää ystäväkseni ja todellakin antaisin nämä päivät pois jos voisin. Se ei jalostanut eikä tehnyt minusta parempaa ihmistä. En ole yhtään innokkaampi siivoamaan tai laittamaan ruokaa kuin aiemmin :D Toki prosessista voi löytää hyviäkin puolia. En varmaan säikähdä kovin vähästä. Jollakin tasolla en edes pelkää syövän uusiutumista. Se tuli jo kerran, enkä voinut sille mitään. En tietenkään toivo sitä, mutta kun sen mylläkän on jo kerran käynyt läpi, niin tietää jo mitä odottaa. En varmaan sanoisi näin, jos en olisi päässyt nyt näin vähällä. Syöpä on runnonut ajatusmaailmaa, mutta ei se oikeastaan ole tuonut mitään mullistavan uutta. Voisi sanoa, että sairaus alleviivasi jo olemassa olevia asioita. Prosessi on saattanut olla helpompi, koska ero opetti jo tuntemaan itseni paremmin. Melanooma auttoi irrottautumaan menneestä, koska se pyyhki tulevaisuuden pois. Toki syöpä pakottaa katsomaan menneeseen, mutta samalla se korostaa sen olevan mennyttä. Ei sitä kannata katsella loputtomiin, koska edessä olevat päivät ovat rajoitettuja. Tänään on turha murehtia eillistä tai huomista.Yritän nyt jatkossa elää jokaisen päivän niin hyvin kuin pystyn ja seuraavan päivän katson sitten seuraavana päivänä.

Tänään olen ollut järjettömän onnellinen kauniissa syksyisessä säässä aamulenkillä koirien kanssa ollessa ja banaanilettua aamiaisella syödessäni. Kohta olen onnelinen tehtyäni ison siivouksen ja saadessani tavarat paikoilleen ja imurin säiliön täyteen pölypalloja. Sen jälkeen teen ruokaa ja pitkästä aikaa soda streamillä kuplivaa vettä. Huomenna on viimeinen vapaapäivä ja sitten alkaa arki, joka ei tosiaan ole itsestäänselvyys.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Heidi


kuva: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/a/a7/UV-DNA.PNG/400px-UV-DNA.PNG

Auringolta suojautuminen

On arvioitu, että jopa 95% kaikista melanoomista olisi ehkäistävissä järkevämmällä aurinkokäyttäytymisellä. Lähdetäänpäs purkamaan asiaa. Olen yrittänyt käyttää luotettavia lähteitä, joskin mukana on myös mm. matkailualan lähde. Kuten ruoan kanssa myös aurinkoon suhtautumiseen löytyy hyvin erilaisia lähestymistapoja. Joissakin lähteissä mm. esitetään aurinkovoiteiden olevan syynä lisääntyviin ihosyöpiin. En ole alan asiantuntija ja tunnustan käyttäneeni omia uskomuksiani tukevia lähteitä. Minusta olisi vastuutonta, että lyhyen ja pinnallisen perehtymisen jälkeen lähtisin kieltämään esim. voiteet, kun niitä kuitenkin yleisesti toistaiseksi suositellaan. En esimerkiksi ymmärrä erästä julkisuudessa ollutta miestä, joka on kieltäytynyt sytostaateista luettuaan aiheesta 7 viikkoa. Syöpä on niin monimutkainen ja pirullinen sairaus, että tässä asiassa en lähtisi hoidoista kieltäytymään vastoin lääkäreiden suositusta. Joka tapauksessa tämän postauksen tarkoitus on vain muistuttaa ihon suojaamisen tärkeydestä, jokainen tehkööt sen parhaaksi katsomallaan tavalla.


Auringossa oleskelu: UV-säteily

Tärkein syy melanoomaan sairastumiseen on ihon saamat liian suuret annokset UV-säteilyä etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta myös myöhemmin (1). Ultraviolettisäteily on näkyvän valon ja röntgensäteilyn välissä olevaa sähkömagneettista säteilyä. UV-säteily jaetaan kolmeen eri osaan, jotka ovat
- UV-A-,

- UV-B- ja
- UV-C -säteily. (4)

UV-A säteet menevät syvemmälle ihoon ja voivat aiheuttaa syöpää. Huomioithan, etteivät kaikki aurinkovoiteet tehoa tähän säteilyyn! Tarkista asia aina voidetta ostaessasi. UV-B vaikuttavat pintakerroksissa aiheuttaen palovammoja ja voi myös aiheuttaa ihosyöpää (5,8). Auringonsäteilyn UV-C suodattuu pois ilmakehän otsonikerroksessa, samoin osa UV-B:stä (4,5).

UV-altistukselle ovat erityisen herkkiä vaaleaihoiset, pisamaiset, sinisilmäiset, herkästi palavat ja huonosti ruskettuvat ihmiset. Runsasluomisuus (yli 100 pigmenttiluomea) lisää myös riskiä, ja osa melanoomista syntyykin luomeen. (1)

Auringolle altistuessaan solut alkavat muodostaa melaniinipigmenttia solujen tuman ympärille eli iho ruskettuu, etteivät tumassa olevat perintötekijät vahingoittuisi. Soluilla on pitkä muisti. Ultraviolettisäteily saa aikaa muutoksia perintötekijöissä, jotka jäävät periaatteessa pysyviksi. Kun näitä muutoksia tulee tarpeeksi vuosikymmenten mittaan, alkaa solun toiminta häiriintyä ja alkaa ihosyövän kehitys. (2, 4) Ihmisten ihotyypit eroavat toisistaan sen suhteen, kuinka hyvin ne sietävät altistusta.

Ilmatieteen laitos

Iho tulisi suojata UV-indeksin (UVI) ollessa 3 tai enemmän. Indeksin ennusteen voi tarkistaa Ilmatieteen laitoksen sivulta. UVI ylittää 3 rajan Etelä-Suomessa  toukokuusta elokuuhun, kauniina keskikesän päivänä peräti seitsemän tunnin ajan eli klo 10 - 17. Keskikesällä ja keskipäivällä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa pilvettömänä päivänä 5 - 7 välillä. (4)

Aurinkoa ei kannata pelätä, koska sitä ei voi täysin vältellä ja lisäksi sillä on terveysvaikutuksia. Joidenkin lähteiden mukaan maltillinen aurinkoaltistus ehkäisee jopa melanoomaa (8). Miten iho kannattaa siis suojata? Siitä seuraavaksi lisää tietoa.

Auringon välttäminen ja varjoon hakeutuminen

Keskipäivällä kannattaa välttää auringossa oleskelua.Mitä lyhyempi varjo on, sitä voimakkaampaa on säteily. Nyrkkisääntönä varjosi ollessa sinua lyhyempi on aika suojautua. Ainoastaan paksut pilvet vaimentavat UV-säteilyä merkittävästi (4), koska säteily läpäisee myös ohuet pilvet. Säteilyä tulee myös ikkunan läpi (8). UV-säteily ei tunnu iholla, joten sen vuoksi suojautuminen on tärkeää silloinkin, kun välitöntä palamisen vaaraa ei ole. Varjossa UV-säteilyä on puolet vähemmän kuin auringossa. Jotta varjo antaisi täyden suojan, pitää suuren osan taivaastakin peittyä puiden tai rakennusten taakse. Säteilyn siroamisen takia UV-säteilystä korkeintaan puolet tulee suoraan auringosta, ja loput tasaisesti koko taivaalta. (6) Lisäksi tulee huomioida esim. lumen tai veden kautta tuleva heijastus. Otsonikerroksen vähentyminen lisää UV-säteilyä maan pinnalla jonkin verran (4).

Aurinkovoide ja ruskettuminen

UV-A ruskettaa jo olemassa olevaa pigmenttiä, kun taas UV-B saa aikaan ihon pintasolukon lisääntymistä, eli ihon paksunemista ja uuden pigmentin muodostumista iholla. Rusketus on ihon suojakeino, joka pyrkii vähentämään vahingollisten ultraviolettisäteiden pääsyä ihon syvempiin kerroksiin. (4) Rusketus ei suojaa ihoa palamiselta vaan vastaa enimmillään vain suojakertoimen arvoa 4. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan ruskettuneenkin ihon läpi vaurioittamaan kudoksia. Iho ei karaistu palamisista, vaan tosiasiassa käy päinvastoin. (4) Rusketus häviää ihosolujen uusiutuessa ja irrotessa, mutta säteilystä iholle aiheutuneet vauriot ovat pysyviä ja kasaantuvat ihmisen koko elinaikana. Onko se todella sen arvoista?

Suoja-aineita on kahdenlaisia: kemiallisia ja fysikaalisia. Kemialliset suoja-aineet imevät UV-säteilyä ja fysikaaliset suoja-aineet toimivat kilpenä heijastaen säteitä ihosta pois. (6) Aurinkovoiteen kerroin on oltava vähintään 30. Suurin osa käyttää voiteen määrästä vain murto-osan siitä, millä suojakerroin on laskettu. Esimerkiksi 30 kertoimen rasvasta tulee ehkä neljän kertoimen suoja. Jos iho palaa 10 minuutissa, niin 30 suojakertoimen voiteella pitäisi voida olla auringossa 300 minuuttia, mutta se ei pidä koskaan paikkaansa. (2)  Suojan on katettava sekä UV-B että UV-A -säteily. Aurinkovoidetta on käytettävä runsaasti ja käsittely on uusittava tarpeeksi usein. Aurinkovoiteita käyttämällä ei kuitenkaan voi pidentää oleskelua auringossa (3), vaan niitä tulisi siis käyttää ihon säteilyrasituksen vähentämiseksi (6).
 
Pukeutuminen: paita, hattu ja aurinkolasit

Vaatteet suojaavat parhaiten. Väljät vaatteet suojaavat paremmin kuin tiukat ja tumma kangas paremmin kuin vaalea. Hyvä hattu suojaa kasvot, kaulan ja korvat. (6)

Suojaa silmät aurinkolaseilla. Lasten silmien suojaaminen on erityisen tärkeää, koska lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä kuin aikuisen ja säteily voi tunkeutua verkkokalvolle asti rappeuttaen sitä. (6) UVB-säteily lisää myös mykiön samentumisen eli kaihin sekä silmän suonikalvon melanooman vaaraa. (8) Pahimmillaan huono linssi ei suojaa kunnolla UV-säteilyltä, mutta kylläkin hämärtää näkökenttää, jolloin pupillit avautuvat tavallista suuremmiksi päästäen silmään enemmän valoa ja säteilyä. Näin aiheutuva vaurio saattaa olla jopa suurempi kuin ilman mitään aurinkolaseja! (7)

Summa summarum
 
Tässä tekstissä ei (toivottavasti) ollut mitään uutta. Näistä asioista on kirjoitettu lehdissä jo vuosia, samoin niissä on muistutettu melanooman vaaroista. Näitä asioita täytyy vain toitottaa yhä uudestaan ja uudestaan.

Olin viikon lomalla Kroatiassa, jonne lähdimme hyvien tulosten saamisen jälkeen. Maa on hyvin kaunis ja ystävällinen, mutta myös kuuman auringon omaava. Kroatian UVI on syyskuussakin vielä voimakasta. Minun rantalookki ei ehkä ollut kaikista seksikkäin, mutta enpäs palanut! Haavat/arvet täytyi muuten suojata teipillä, koska ne palavat herkästi! Tamineissa luulisi olleen kuuma, mutta ei siinä loppujen lopuksi ollut kuumempi kuin vähemmillä vaatteilla, ihan samalla tavalla hiki olisi portaita kivutessa tullut kuitenkin ;) Tärkeintä oli muistaa juoda tarpeeksi ja syödä jäätelöä :)

Nautitaan elämästä, mutta ei oman terveyden kustannuksella!

Heidi


Lähteet:
1: http://www.cancer.fi/tiedotteet/?x33745=88876780
2: http://yle.fi/uutiset/ihotautilaakari_rusketus_on_ihosyovan_ensioire/5273832 
3: http://ilmatieteenlaitos.fi/uv-sateily
4: http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily
5: http://www.terve.fi/ihosyopa/infografiikka-suojautuminen-auringolta
6: http://www.stuk.fi/ihminen-ja-sateily/sateilyn_terveysvaikutukset/uvsateily/fi_FI/suojaus/_print/
7: http://www.thaimaaopas.fi/345/uv-sateily-on-uhka-iholle-ja-silmille/
8: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00682



Kuva: http://www.avainapteekit.fi/var/avainapteekit/storage/images/media/kuvat/kuvat_ihonhoito_kosmetiikka/aurinko-ihottuma/55114-1-fin-FI/aurinko-ihottuma_large.jpg
Kuva: https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQMXhacA6-RXxq6vS2eXqH760Ih2lkFkTyU3HhE2aQqanbCfzRh9ipT3_6X
Kuva: http://www.stuk.fi/selkosivut/selko-uv/fi_FI/uv-sateilyn-maara/_files/84705728612795165/default/uv.jpg

Vartijat olivat PUHTAAT

Hei!

Tänään sain sitten tulokset ja ne olivat puhtaat!

Tarinan ensimmäisen osan päätös:

Menin eilen illalla hyvissä ajoin nukkumaan ja sain nukuttua koko yön. Nukuin jopa niin hyvin, että aamulla kellon soidessa siirsin sitä tunnilla eteenpäin. Tyttöjen kanssa pihalle, aamupalaa ja muita aamutoimia. Ihan vinkkinä vaan, että jos kärsitte ummetuksesta, niin varatkaa jännittävä lääkäriaika... ;)

Sain aamulla monta ihanaa viestiä. Tädin lähettämässä viestissä oli ihanasti muistutettu siitä, kuinka moni onkaan minun mukana tänään. Sen vuoksi päätin laittaa päälleni korun, jonka sain lopettaessani edellisessä työpaikassa. Siinä on monta sydäntä ja ne sydämet edustivat tuolloin vanhaan työpaikkaan jääviä
työkavereita. Muistan, että laitoin sen ensimmäisenä päivänä päälle nykyisessä työssä saadakseni itsevarmuutta. Ja nyt kun ajattelen, niin minulla oli tänään jopa samat vaatteet päällä kuin tuolloin :D Jätin kuitenkin vanhat työkollegat tänään kotiin ja otin teidät mukaan.

Bussiin hyppäsin yhdeksän aikoihin. Olin Töölössä jälleen hyvissä ajoin ja he jälleen yli tunnin myöhässä. Istuin samalla penkillä kuin ensimmäisellä käynnillä. Tajusin, etten ollut ottanut paperia niistämiseen, joten kävin hakemassa sitä wc:stä. Sitten ihmettelin poliklinikan menoa. Kävin läpi erilaisia keinoja selvitä tilanteesta, sillä olin varma tulosten olevan huonot. Googlailu nimittäin antoi erään lähteen, jossa leviämisen todennäköisyys oli 25 %:n sijasta yli 50 %. Muistelin sitä tilannetta, kun sain tietää melanoomasta ensimmäisen kerran. Yritin ajatella myös, että tämän päivän käynti ei juuri eroa edellisestä polikäynnistä siinä mielessä, että nyt saan tietää miten sairautta jatkossa hoidetaan. Lisäksi hoin minun lempimantraani, ettei tilanne ole muuttunut miksikään pitkään aikaan, joten turha sitä on surra.

Lopulta kuulin nimeni. Sairaanhoitaja ainakin hymyili ihan rennosti. Menin huoneeseen ja asiat etenivät kutakuin näin:

L=Lääkäri
H= Heidi ja kursivoidulla Heidin ajatukset

Hoitaja kehoitti jättämään takin oven takana olevaan naulakkoon, mutta aivot eivät rekisteröineet muuta kuin pöydän takana istuvan lääkärin. Niimpä puristin takkia sylissä yhdessä laukun kanssa ja marssin istumaan.

L: Päivää
H: Hei. Lääkäri vaikuttaa ihan rennolta, mutta nyt se katselee noita papereita.. hyvä vai huono?!
L: Eli sinulta löydettiin melanooma ja olit nyt siellä leikkauksessa, jossa leikattiin lisää ja poistettiin vartijasolmuke.
H: Joo. Tiedetään, KERRO JO!!! Kerro, kerro, kerro, käydään nämä myöhemmin läpi...
L: Eli hyviä uutisia, vartijasolmukkeista ei löytynyt syöpäsoluja
H: # tuijottaa lääkäriä#  Siis hyviä uutisia... Mitä? Se ei olekaan levinnyt? Häh? Sano nyt jotain ettet ihan idiootilta näytä: Okei, no hyvä.

Tämän briljantin keskustelun jälkeen näytin leikkausarpea, joka on parantunut hyvin. Oli hyvä lääkäri jälleen kerran. Hän mm. muisti sanoa, että arpi palaa auringossa helposti, joten se täytyy suojata teipillä jos lähden reissuun. Hän myös kertoi, että alleissa tuntuva herkkyys johtuu leikkauksesta, sillä siellä olevat hermotukset ovat joutuneet venytykseen ja herkkyys saattaa kestää jopa puoli vuotta. Leikkauksessa oli poistettu kainalosta luomi (jonka puuttumisen huomasin vasta muutama päivä sitten... Tunnen oman kroppani kuin taskuni vai miten se meni), joka oli ollut hyvälaatuinen. Saan poistattaa selässä olevan luomen. En saa vielä nostella painoja ym., mutta kättä saa käyttää muuten varovaisen normaalisti. Seuraava kontrolli on 3 kk:n päästä (2.12.), jolloin tehdään silmämääräinen tarkistus ja imusolmukkeiden tunnustelu. 1 v ja 3 v kontrollit ovat terveyskeskuksessa ja niihin täytyy varata itse aika, muut kontrollit ovat Töölössä.

Jos tuo aikaisempi keskustelu ei vielä vienyt kaikkea uskottavuutta, niin poistuminen huoneesta viimeistään teki sen. Oven eteen oli jostain syystä vedetty verho. Käsittääkseni siinä oli kaksi huonetta ihan vierekkäin, mutta en ollut varma kuljettiinko niihin samasta ovesta. Ehkä verho oli vedetty toisen huoneen potilaan vuoksi? Jokatapauksessa päätin poistua siitä kun sitä kautta olin jo menossa. En kuitenkaan uskaltanut vetää verhoa syrjään, joten yritin huiskia sitä kädellä syrjään. Lopputuloksena näytti (tai ainakin tuntui) siltä kuin olisin yrittänyt mennä jostain viidakon puskasta läpi. Verho tuntui käyvän suorastaan päälle ja ovikin oli lukossa. Verho meinasi seurata ulos asti, joten käytävään tulo ei ollut ihan huoleton ja sulava. Että sellaista. Laitetaan se tälläkertaa pienen positiivisen järkytyksen piikkiin ;)

Kävelin ulos ja sen jälkeen sain soittaa ihanat puhelut teille :) Ei varmasti ollut kiva odottaa tuloksia, mutta onneksi ne nyt olivat hyvät. Minullahan on siis sädevaurio ihossa, eikä se parane. Melanooma saattaa uusiutua (minulla on suurempi riski verrattuna sellaiseen, joka tautia ei ole sairastanut) ja seuraavat kaksi vuotta ovat kaikista riskialtteinta aikaa. Tämänhetkisellä tiedolla olen kuitenkin terve ja siltä pohjalta elämä nyt jatkuu. Jos sairaus leviää myöhemmin, niin surraan sitä sitten.

Tänään minä olen ollut maailman onnellisin tyttö. En usko, että mikään voi voittaa tätä tunnetta, kun kuulee saaneensa mahdollisuuden jatkaa normaalia elämää. En joutunutkaan nyt kemoterapiaan tai sädehoitoihin, vaan voin lähteä matkalle ja palata sieltä töihin palkanmaksun jatkuessa normaalisti. Saan pitää tytöt luonani. Voin tavata ystäviä. Vaikka kuolema on edelleen toisella olkapäällä, on elämällä nyt enemmän vaakakupissa. Olen iloinen myös teidän puolesta, sillä uskon tämän kaiken olleen rankempaa teille kuin minulle. Sairastunut tekee surutyötä viimeiseen hengenvetoon asti. Läheiset joutuvat jatkamaan sitä senkin jälkeen. Onneksi kaikki voivat huokaista, sillä tämä ensimmäinen osa päättyi hyvin.

Tämä kappale oli nyt pakko laittaa, I´m so fucking happy!

Jatkan blogia vielä fiilisten mukaan. Luonnoksissa on pari tekstiä, jotka varmaan tulen vielä ainakin julkaisemaan. Toisaalta tämä aihe on pyörinyt nyt 24/7 yli 2 kk, joten nyt on hyvä ottaa vähän etäisyyttä. Espanja reissu peruuntui, mutta tilalle tuli äkkilähtö Kroatiaan, jonne lähden huomenna äidin kanssa. Luvassa kauniita maisemia ja rentoa oleilua. Paluun jälkeenkin lomaa on vielä jäljellä. Vaikka olenkin ollut töistä jo kohta kuukauden pois, ei tästä ajasta ole voinut juurikaan nauttia Kajaanista paluun jälkeen. Siksi päätin pitää loman niinkuin se oli sovittu, vaikka periaatteessa voisinkin palata töihin jo vähän aikaisemmin. Pitäähän ne lomapäivät lusia jokatapauksessa ;)

Kiitos teille kaikille rohkaisevista puheluista ja viesteistä sekä keskusteluista. Olette sanoinkuvaamattoman rakkaita. Ei minulla ole kuin nöyrä kiitokseni annettavana, mutta se tulee täydestä sydämestä.

Leffa ja hyvä seura

Heips!

Möröt ovat selätetty ja kaikki ok. Tämä viikonloppu on ollut oikein mukava.

Perjantaina kävin Ikeassa äidin kanssa. Lauantaina tyttöjen kanssa kävely ja illalla sitten elokuviin siskon kanssa. Kävimme katsomassa Elysium-leffan. Tykkäsin varsinkin elokuvan alusta, sillä loppupuoli meni enemmän mäiskinnän puolelle. Tarina sijoittuu vuoteen 2154, mutta robotteja lukuunottamatta tilanne on jo täyttä totta. Minä olen se onnekas, jolla on kaikki tarpeellinen ja enemmän saatavilla, kun useissa muissa maissa on pulaa perusasioista, kuten vedestä ja ruoasta terveydenhuollosta puhumattakaan. Maailmanparantaja-minäni oli jo ilmottautumassa hoitajaksi jonnekin kehitysmaahan, mutta siihen työhön olen ihan liian tumpelo. Täytyy etsiä (jos tästä selviän) oma tapa parantaa maailmaa.

Innostuin paasaamaan siskolle iltakävelyllä ihmisten merkityksestä elämän muutoskohdissa. Se kannatti, sain itselleni kutsun häihin, milloin ne sitten ovatkaan ;) Mutta viime yönä nukuin taas paremmin kuin aikoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että yksinkin täytyy osata olla, mutta yleensä asiat ovat mukavempia jonkun kanssa jaettuna. Joten, tässäpä teille tehtävä: ottakaa tänään hetki jonkun teidän läheisen kanssa. Tehkää jotain, mitä ette ole kerenneet tai muistaneet tehdä pitkään aikaan. Katsokaa silmiin, halatkaa, silittäkää, naurakaa tai olkaa vain hiljaa läsnä. Keston saatte päättää itse, tärkeintä on rauhoittuminen siihen hetkeen. Nautitaan sunnuntaista!

Heidi


kuva: http://blogs.scientificamerican.com/but-not-simpler/files/2013/08/elysium.jpg