Heips!
Möröt ovat selätetty ja kaikki ok. Tämä viikonloppu on ollut oikein mukava.
Perjantaina kävin Ikeassa äidin kanssa. Lauantaina tyttöjen kanssa kävely ja illalla sitten elokuviin siskon kanssa. Kävimme katsomassa Elysium-leffan. Tykkäsin varsinkin elokuvan alusta, sillä loppupuoli meni enemmän mäiskinnän puolelle. Tarina sijoittuu vuoteen 2154, mutta robotteja lukuunottamatta tilanne on jo täyttä totta. Minä olen se onnekas, jolla on kaikki tarpeellinen ja enemmän saatavilla, kun useissa muissa maissa on pulaa perusasioista, kuten vedestä ja ruoasta terveydenhuollosta puhumattakaan. Maailmanparantaja-minäni oli jo ilmottautumassa hoitajaksi jonnekin kehitysmaahan, mutta siihen työhön olen ihan liian tumpelo. Täytyy etsiä (jos tästä selviän) oma tapa parantaa maailmaa.
Innostuin paasaamaan siskolle iltakävelyllä ihmisten merkityksestä elämän muutoskohdissa. Se kannatti, sain itselleni kutsun häihin, milloin ne sitten ovatkaan ;) Mutta viime yönä nukuin taas paremmin kuin aikoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että yksinkin täytyy osata olla, mutta yleensä asiat ovat mukavempia jonkun kanssa jaettuna. Joten, tässäpä teille tehtävä: ottakaa tänään hetki jonkun teidän läheisen kanssa. Tehkää jotain, mitä ette ole kerenneet tai muistaneet tehdä pitkään aikaan. Katsokaa silmiin, halatkaa, silittäkää, naurakaa tai olkaa vain hiljaa läsnä. Keston saatte päättää itse, tärkeintä on rauhoittuminen siihen hetkeen. Nautitaan sunnuntaista!
Heidi
kuva: http://blogs.scientificamerican.com/but-not-simpler/files/2013/08/elysium.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti