Tänään postista tuli pieni yllätyspaketti. Olin keittiössä ja kuulin, kuinka postinkantaja alkoi työntämään jotain postiluukusta. Odotin koirien kanssa, että hän sai työn tehtyä ja menin sitten ihmettelemään saapunutta kuorta. Hetken mietin, olinko tilannut jotain, minkä olin jo unohtanut - näinkin on joskus käynyt ;) Se paljastui kuitenkin rakkaan ystävän lähettämäksi paketiksi :) Sisällä oli ihanan tuoksuisia kynttilöitä, karkkia, kortti sekä ensimmäinen piirustus kummipojalta <3

Tästä ihanasta muistamisesta tuli mieleen ne kaikki muutkin, joita olen saanut teiltä tämän prosessin aikana. Olen saanut kirjan ja kortteja sekä lukuisia tekstiviestejä sekä kommentteja täällä ja facebookissa. Eikä tietenkään unohdeta puheluita, keskusteluja ja halauksia. Haluan kertoa, että jokainen niistä on merkinnyt minulle todella paljon. Viestit ovat tallessa ja kaikki kortit pääsevät muistojen laatikkoon. Jos joskus tuleekin hetki, jolloin tärkein asia pääsee unohtumaan, niin katselen niitä sitten :)
Minulle on sanottu, että kirjoituksiani on helppo lukea. Niiden tuottaminen on myös ollut helppoa (se ehkä näkyy kirjoitusvirheiden suuressa määrässä ja logiikan vähäisyydessä, heh). Nyt olen istunut nyt tässä näytön äärellä jo jonkun aikaa. En löydä sanoja, joita haluaisin teille sanoa.
Olette olleet korvaamattomia. Ilman teitä olisin varmaan jossain ihan muualla kuin kotisohvalla tuntien itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi. Toivon, että osaan tukea teitä tarvittaessa niinkuin te olette tukeneet minua. Kiitos.
Ystävän lähettämässä paketissa oli ihana runo. Laitan sen nyt tähän:
Pala elämää, pala onnea
Elämä
koostuu pienistä palasista.
Niistä
muodostuu kaikki se,
mitä
sinun on ollut tarkoitus kokea.
Ne
ovat sinun elämäsi palasia,
onnen
ja surun murusia,
joita
vain sinä voit kerätä.
Elä
elämäsi jokainen hetki,
sen
jokainen palanen,
kerää
talteen pienet muruset.
Ja
kerran huomaat,
kuinka
onnellinen olet.
Lauri Vanaja
Elämä on arvaamattoman hauras. Pidetään toinen toisistamme huolta, mutta aina myös itsestämme. Rakastakaa ja kunnioittakaa itseänne. Jokaisen polulle tulee surun murusia, mutta myös onnesta tehtyjä. Eihän kuljeta niiden onnen murusten ohi huomaamattamme, jotta polun lopussa ei tarvitse katsoa taaksepäin ja surra keräämättömiä ilon hetkiä.

Ihanat murut huomatakseni yritän elää tässä päivässä. Lisäksi uusi mantrani on
hyviä asioita. Jos ajatus lähtee harhailemaan, niin palautan sen tuohon mantraan. Haluan keskittyä positiivisiin tekijöihin ja odotan elämältä hyviä asioita. Kuulin ajatuksesta, jonka mukaan onnen määrä on vakio. Vaikka mitä tapahtuisi elämässä, niin onnen määrä pysyy samana. Jos ajatusta lähtee pilkkomaan, niin sehän tarkottaisi, että joku tai jokin jollakin tavalla säätelisi sitä (kohtalo, jumala jne.). Unohdan nyt pilkkomiset ja haluan uskoa tuohon ajatukseen. Koska viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet rankkoja (vaikka ne ovat myös kasvattaneet), täytyy jotain ihmeellistä olla nurkan takana, sanoohan tuo ystävän lähettämä korttikin sen ;) Se ei kuitenkaan tupsahda taivaalta tai lotosta tilille (en tosin laita vastaan, jos näin kävisikin), vaan se löytyy oman tekemisen kautta. Ihanat ihmiset ja tapahtumat tulevat vastaan, kun valitsee niitä tukevan polun. Valitsen itselleni iloa ja hyvinvointia tuottavia asioita. Ne tukevat sitten, kun kompastelen seuraavan kerran surun murusissa. Nyt maisema on kuitenkin kaunis eli nautitaan siitä!
Heidi
kuva: http://s3.favim.com/orig/46/balloon-beach-girl-lights-ocean-Favim.com-417897.jpg
Olet oikealla tiellä. (vaikka tuppaatkin helposti eksymään ;-)Tällä tiellä kannattaa pitää navigaattorina tuota positiivista ajattelua, se vie aina oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaItsekin olen pyrkinyt aloittamaan "uuden uljaan" elämän, ja siihen kuuluu nimenomaan tuo ajatustyöskentely positiiviseen tähdäten. Kun kerran viisaiden lauseiden pariin on päästy, niin tässä vielä yksi: "kiire on itse aiheutettua". Tämä monesta äkkiseltään tuntuu höpöhöpö-puheelta, onhan minulla noita hommia, pitäisi tehdä sitä, suunnitella tätä, käydä siellä ja piipahtaa tuolla. Lisäksi vielä sekin homma..... Mutta. Kun asiaa oikein pysähtyy miettimään, niin kyllähän sitä itse itselleen sen kiireen luo. Asiat täytyy vain osata suhteuttaa, priorisoida jne. Ei ne tekemättömät asiat yleensä mihinkään karkaa, eli ehtii tehdä myöhemminkin. Ja tarvitseeko kaikkea edes tehdä?
Tätä olen yrittänyt myös omaan elämääni nyt sisällyttää.
Jooga on myös tehokas tapa tyhjentää kovalevy (edes hetkeksi) ainakin allekirjoittanut pääsee siinä hyvin irti arjesta, keskittyy vain rahisevaan hengitykseen ja oman (vaivaisen) kroppansa kuunteluun.
Eli ei muuta kuin leuka alas ja kohti uusia pettymyksiä, eiku....
Päivän positiivareissa oli hyvä ajatus:
"Asiat joille et voi yhtään mitään, ovat ne, jotka olet tehnyt tähän päivään mennessä."
Eli menneeseen emme enää voi vaikuttaa, tulevaan jossain määrin kyllä. Keskitytään siis siihen!
Banzai! (näin luki Korkeajännityksissä aina kun Japanilainen sotilas hyökkäsi, ei hajuakaan mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa hyvältä :D )
Ei käy kieltäminen tuosta eksymiskyvystä ;)Onneksi on aina joku, jolle soittaa pusikosta ja kysyä reittiä!
PoistaKuulin Kroatiassa otteita kirjasta, josta tuo lause löytyy. Täytyy lukaista se läpi kunhan kerkeän. Kirjastossa odottaa nyt 3 kirjaa noutoa :D yksi ihan hömppäpömppä, mutta kaksi ihan hyvästä aiheesta.
Olen menossa joogaan ensi lauantaina :) se on ihana laji, mutta itsellä ainakin ohjaajalla on iso vaikutus. Parhaimmillaan tunnin jälkeen on ollut pienessä taivaassa, joskus vain lähinnä tylsistynyt... tai ehkä tuo jälkimmäinen on johtunut vain omasta kyvyttömyydestä rauhoittua... Tosi kiva kuulla, että olet löytänyt lajin!
Tulevaa kohti luottavaisin mielin!