tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ihana viikonloppu ja vatsavaivoja

Kylläpä oli ihana viikonloppu! Ensiksi se oli pitkä, koska en ollut perjantaina töissä töölön reissun vuoksi.

Lauantaiaamu alkoi koira-aitauksessa, jossa tytöt saivat juosta. Sieltä ajoin kauppaan ja kävin ostamassa jäätelöä. Kokeilin uutta makua, mutta sarjasta suosikkini on mustikka-kardemumma. Aikuisuudessa on parasta se, että voi aloittaa aamun jätskillä jos siltä tuntuu :)

Aamupäivällä kävin äidin ja siskon kanssa mustikassa. Edellisellä kerralla siskon kanssa eväinä oli subit (nam!). Tällä kertaa mukana oli patonkia, hedelmäsalaattia, pähkinöitä, suklaata jne.. Eväät ovat siis se pääjuttu ja kyllä äiti osasi hoitaa sen puolen! Saimme kerättyä n. 1,5 sankkoa, raitista ilmaa ja puhuttua kaikenlaisesta :) Samalla tuli tutustuttua alueeseen laajemmin, koska katselimme vähän ympärille ennen poimimista (suomeksi: kävelimme ohi polusta, joka vie määränpäähän).

Illalla kävin Within Tempationin keikalla. Kaverin piti lähteä mukaan, mutta sairastumisen vuoksi menin yksin. Siellä tapasin harvinaislaatuisia ihmisiä. Hivuttauduin erään itseni pituisen naisen taakse, jotta näkisin lavalle. Huomasin hänen seuraavan omia liikkeitäni ja lopulta hän varmisti kysymällä, että näen paikaltani. Hän myös kehoitti seuralaistaan pysymään takanaan, jotta mahduin siihen viereen.Tämän jälkeen itseäni pidempiä ihmisiä tuli vielä kehoittamaan minua siirtymään eteenpäin, koska muuten he tulisivat eteeni, enkä näkisi sieltä mitään. Täytyy todella nostaa hattua näille ihanille ihmisille! Missään muussa paikassa ei kukaan ole aikaisemmin välittänyt pätkääkään siitä, näkevätkö muut takaa. Keikan alun näin hyvin, mutta ihmisten liikkuessa sain kuitenkin eteeni pari pitkää tyyppiä, joten jouduin piipittelemään nähdäkseni vilauksia lavasta. Lyhyenä ihmisenä pitäisi aina mennä paikanpäälle heti ovien avauduttua, jotta löytäisi hyvän paikan. Keikan jälkeen mieleni teki kiittää ystävällistä naista huomaavaisuudesta, mutta eihän siinä rysiksessä ollut mitään mahdollisuutta.Tässä vielä netistä poimittu näyte keikasta, on tuolla Sharon-laulajalla ääntä :) Menen seuraavallakin keikalle!



Sunnuntaina tapasin vanhan työkaverin ja kävimme kävelemässä Haltialassa. Olimme suunnitelleet kävelyä jo 6 kk, joten nyt oli hyvä aika toteuttaa se ;) Hassua, miten toisten ihmisten kanssa on helppo jutella vaikka ei olisikaan ollut yhteyksissä pitkään aikaan. Leia pääsi mukaan, mutta Nooran jätin kotiin kongia tyhjentämään, koska kävely on ollut taas vähän verkkaisempaa sen kanssa.

Ihanan(kin) viikonlopun jälkeen koittaa aina maanantai ja se alkoikin sitten vatsavaivojen kanssa. Maha oli todella kipeä n. 3 h ajan, sen jälkeen otin lääkkeen. Vatsavaivat eivät ole uusia, mutta noin kipeä se ei ole ollut kuin pari kertaa, viimeksi lokakuussa. Soitin jo Töölöön ja kysyin mahdollisuutta tutkia vatsa leikkauksen yhteydessä, mutta ilmeisesti se ei kuulu heidän vastuulleen. On muuten vähän höhlä olo, kun en tiedä kuka sen leikkauksen tulee tekemään ja onko missään vaiheessa ketään sellaista lääkäriä tai todennäköisemmin hoitajaa, keneltä voisin kysyä neuvoa mikäli ilmenee joitakin oireita, jotka ehkä liittyvät melanoomaan tai sitten eivät. Vatsakipu voi pahimmillaan tarkoittaa etäpesäkettä suolistossa, mutta samat oireet käyvät myös mm. laktoosiherkkyyteen ja ärtyneen paksusuolen oireyhtymään. Olen aina stressannut vatsalla, joten sekin voi olla syy... Varasin tänään ajan terveyskeskukseen ja sain ajan perjantaille heti aamusta! :) En googlaile enää, koska oireet tosiaan käyvät niin moneen eri vaivaan. Vantaan kaupungille oli muuten tosi kiva soittaa, sairaanhoitaja oli tosi ystävällinen ja ymmärtäväinen.

Torstaina käyn Tampereella tapaamassa ystävää, jonka häihin olen menossa ensi viikolla. Tämä kesä on kyllä siitä hieno, että siihen on mahtunut paljon iloisia tapaamisia ja juhlia :)

1 kommentti:

  1. Hienoa, että on vielä ihmisiä jotka näyttävän välittävän toisistakin. Eräs mies avasi minulle oven kun sylissäni oli paketteja ja sanoinkin hänelle " että tämä on harvinaista herkkua, että joku avaa oven, kiitos:)" Mies naurahti ja oli sen oloinen, että piti kiitoksestani. Hän taitaa avata jatkossakin ovia. Kiitos saa yrittämään parempaan suoritukseen. Mutta jos hänkään ei saa jatkossa edes katsetta avatessaan ovea niin pikkuhiljaa voi tapa muuttua:( Se jos mikä ärsyttää kun toinen ei noteraa mitenkään.Nykyisin sosiaalisia suhteita hoidetaan facen yms välityksellä joten ei tarvitse osasta livenä toisen kohtaamista.

    VastaaPoista