Paluu arkeen

Tänään olin töissä ja päivä meni ihan ok. Kävin johtavan hoitajan luona ilmoittamassa, että haluan olla töissä mahdollisimman paljon, sillä kotona nysvääminen ei auta yhtään tässä tilanteessa. Ilmoitin myös työterveyshuollolle sairastumisesta ja sain samalla verikokeiden tulokset. Kävin siis labrassa samana päivänä kuin pääpiru leikattiin pois. Sokeriarvot ja kolesteroli ovat ihan ok :) Tosin sokerista eivät tehneet rasitusta, vaikka pyysin. Edellisessä verikokeessa heikentynyt sokerinsietokyky näkyi nimenomaan siinä paastosokerin ollessa normaali. Hemoglobiinikin oli yllättävän hyvä, yli 140. Ainoa arvo, joka oli yli rajojen, oli leukosyytit eli valkosolut. Ylitys ei ollut suuri. Hoitaja epäili, että se johtuu melanoomasta.

Mieliala on ollut tänään tasainen ja ehkä vähän välinpitämätön. En ole kauheasti jaksanut ajatella koko asiaa aktiivisesti (vaikka se mielessä onkin koko ajan) ja varmaan sulattelen sitä vielä. Välillä huomasin ajattelevani, että jos minulla on syöpä. Ja sitten piti muistuttaa, että se on kylläkin jo varmistunut. Pari viikkoa sitten halusin lukea kaiken, mutta nyt en halua tietää yhtään mitään. Onko sillä merkitystä? Netissä ei ole enää suomeksi lähteitä, joita en olisi jo lukenut. Ja ihan turhaan luen ennusteista ym., kun tätä ei ole vielä tutkittu sen enempää. En halua nyt arvailla ja ahdistua jonkun tarinasta, vaan elää päivän kerrallaan. Täytyy hakea postit siskon luota vähän useammin, että saan sen Töölön kutsun ajoissa käsiini. :D

Sitten niitä iloisia asioita. Sain eilen kirjan siskolta ja isältä <3 Se käsittelee nimenomaan sitä, kuinka omalla ajattelulla voi muuttaa asioita paremmaksi. Huomaa kyllä, että se on amerikkalaista alkuperää, sillä johdannon mukaan voin periaatteessa saada kaiken haluamani tyyliin vain parissa viikossa, kun alan vain noudattamaan kirjan ohjeita. Ihan niin positiivinen en ole, että tuo menisi läpi, mutta uskon kyllä kirjan sanomaan oman ajattelun voimasta. Vähän olen sivunnut jo ajatusta, että miksi sairastuin nyt? Miksi tämä on alkanut silloin, kun elämä oli muutenkin vaikeaa? Tähän ei tietenkään kukaan pysty antamaan vastausta, mutta yksi vaihtoehto voisi olla, että minulla on ollut aina alttius tälle sairaudelle, joka puhkesi vaikeassa elämäntilanteessa. Keholla ja mielellä on yhteys, joten ajattelulla voi vaikuttaa paljon omaan hyvinvointiin. Tilasin muuten tänään myös mindfulness-cd:n. Jos haluatte, voitte kokeilla sitä ilmaiseksi netissä olevilla harjotteilla Ceeston sivuilla. Samalla kun sisko toi kirjan, hän toi myös erilaista jäätelöä. Sen makuna on mustikka-kardemumma :) Oli hyvää, joskin vähän täytyi totutella makuun.

Tämän päivän kappale on Happoradion tekemä coveri. Ei tämä liity tilanteeseen millään tavalla, mutta kun tuo kappale on vaan hyvä. Minusta se on alkuperäistä parempi, paljon menevämpi.

Ja ainiin... en jaksa aina miettiä oikein kirjoitusta tai yhys sanoja. Pahoittelen siis kaikkia kieliopillisia virheitä, joita nämä tekstit ovat varmasti täynnä.

Nyt mä alan siivoamaan Happoradion säestämänä!

Heidi