Kutsu Töölöön

Tänään tuli tieto Töölön keikasta. Se on vasta 26.7.13. Milläköhän sitä pitäisi päänsä kasassa tällä välin? Ei kannata sairastua tai saada tietoa kesälomaikana (tai no, enhän minä tiedä kauanko odotusaika on syksyllä). Tiedän, että se pirulainen on tehnyt tuhojaan jo useita kuukausia, eikä lisäkuukausi sinne tai tänne varmaan merkitse kovin paljon kokonaiskuvassa, mutta silti: v*ttu. Kuten jo aiemmin sanoin, pahinta on tietämättömyys. Tässähän kerkeää maalata odottaessa jo vaikka millaisia piruja seinille ja syöpäsolut pitää useammat bileet. Toivottavasti ne bailaavat niin kovasti, että juovat itsensä hengiltä.

Mieliala on ollut taas mielenkiintoinen. Eilen otti päähän aika kiitettävästi, mutta ei pelkästään sairauden vuoksi. Se on varmaan ihan terveen merkki, että jaksaa ärsyyntyä ihan jonninjoutavista asioista? :) Toisaalta se oli hyvä juttu, koska sen voimalla sain siivottua pitkään keskeneräisinä olleita juttuja pois nurkista.Tänään taas on väsyttänyt ja nessuillekin oli käyttöä, kunnes käyrä lähti taas ylöspäin. Olo on kuin (oletettavasti) bipolaarisella henkilöllä. Ja joo, yritän pitää mielialan hyvänä. En kuitenkaan halua tuntea huonoa omaatuntoa, jos joskus ei vaan jaksa. Antaa kaikkien tunteiden tulla, koska ei niitä väkisinkään voi mihinkään kaappiin tunkea. Ne tulee kun ovat tullakseen. En aio jäädä niihin vellomaankaan. Elämä jatkuu koko ajan, turhaa heittää koko heinäkuuta pois odottamisen takia

Päivän biisinä tällä kertaa vähän hitaampaa tuotantoa, mutta sanat iskivät hyvin:

 Huomenna jatketaan!

Heidi  

Photographer: Alexander Ng, napattu Facebookista