Nyt viikonloppuna oli tosi hienot synttäribileet. Juttua olisi vaikka kuinka kertoa, mutta tässä postauksessa keskitytään siihen kaikista epäolennaisimpaan yksityiskohtaan.
Juhlissa eräs sukulaisnainen tai ystävä alkoi kiusoitella ensin siskoa lasten hankkimisesta. Kun sisko sitten ilmoitti, etteivät ne kuulu tällä hetkellä suunnitelmiin, niin looginen lopputulos oli tietysti, että "Heidi tekee ne lapsenlapset sitten". En sanonut mitään, mutta hetken teki mieli paukauttaa, että "mulla on syöpä, ja jos siitä hengissä nyt selviän, niin lapsia en tule hankkimaan siksi, että a) sairaus saattaa uusiutua, enkä halua jättää lapsiani nuorina äidittä ja b) tämä on jossain määrin periytyvä sairaus, en halua tätä taakkaa siirtää eteenpäin". Tähän lauseeseen sisältyy aika tuskallisiakin asioita (vaikka en erityisen lapsirakas ole koskaan ollutkaan enkä olisi lapsia muutenkaan juuri nyt tekemässä), mutta jostain syystä tämä myös huvittaa minua suuresti. Ajatella mikä small talk -killerweapon mulla on käytössä :D Älkää pelätkö, en tule sitä oikeasti käyttämään (ehkä...). Halusin kuitenkin kertoa tämän teille, jotta ette säikähdä, jos päästelen suustani sopimattomia vitsejä tai kommentteja. Huumori, joka voi olla väriltään mustaakin, auttaa käsittelemään asioita, jotka muuten saattaisivat hajottaa pään. Olen muuten joskus kuullut, että koomikoilla on usein esimerkiksi vaikea lapsuusaika. Parempi nauraa kuin itkeä, eikö? Älkää olko siis surullisia tai huolissanne, jos vitsailen asioista, jotka eivät lähtökohtaisesti sovella vitsien aiheeksi. Ajatelkaa esimerkiksi töissä käytettävää huumoria: usein niissä puhutaan vähän rumasti asiakkaista, mutta se on vain keino päästellä höyryjä.
Toivottavasti nämä tekstit tai sanomiseni eivät aiheuta teille ylimääräistä pahaa mieltä myöskään sen takia, että osa vitsien aiheista eivät koska vain minua, vaan epäsuorasti teitä muitakin. Voin pysytellä myös "asialinjalla" eli keskittyä vain sairauteen liittyviin faktoihin, mutta toisaalta haluan kertoa tästä sellaisena kuin se minulle näyttäytyy. Haluan olla rehellinen, eikä tämä sairaus ole lähtökohtaisesti kovin hilpeä aihe. Löysin myös blogin, jonka luin parilta istumalta, vaikka tekstiä oli usealta vuodelta. Kävi miten kävi, tästäkin kokemuksesta voi olla jollekin joskus jotain apua. (Vieläkö joku keksii lisää ehdollisia sanoja? Kenties, mahdollisesti jne.. ;) )
Viime viikonloppu oli kuitenkin siis hieno ja ihana kokemus, jota on mukava muistella lähipäivinä ja myöhemminkin :) Ihanaa, kun ihmiset jaksavat järjestää tapahtumia. Aiheesta lisää myöhemmin, nyt nukkumaan.
Olette rakkaita!
Heidi
kuva: www.demotivation.us
Ihanaahan se on että jaksaa järjestää, on kuitenkin melkoinen ponnistus saada tuollaiset kekkerit kasaan, kuten nyt myös omakohtaisesti tiedät. On ihan muutama asia jotka pitäisi muistaa ja vieläpä oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Mutta hoiditte homman hienosti, ja IIIso kiito siitä sinulle.
VastaaPoistaMinäkin muuten ajattelin vähän samantapaisia asioita kun kuuntelin sivusta näitä tarinoita. Mietin myös että olisi ollut pari paikkaa laukaista jotain hyvinkin "rankkaa" vitsiä aiheen tiimoilta mutta onneksi vielä järki pelaa edes pätkittäin ja jäi sanomatta. Mietin myös jossain vaiheessa että miten sinä kestät, jos sinulle laukoo mustaa huumoria, mutta totesin ehkä paremmaksi kuitenkin vaieta, monesti omasta mielestä hauska juttu voi osua kuitenkin liian arkaan kohtaan. Saati jos vielä yleinen päivän vire on miinuksella...
Kiitos vielä miljoonasti avustasi järjestelyissä, oli siinä tekemistä, mutta palautteesta päätellen juhlat onnistuivat.
Keep on rocking.
Suhtautuminen asioihin muuttuu kun meille tapahtuu erilaisia asioita. Juhlissa oli myös mies, joka oli jos oikein ymmärsin niin käynyt melkein kääntymässä tuonelan porteilla kun rattijuoppo ajoi päin. Hänet siis melkein kursittiin kasaan ja ennuste oli, ettei ilmeisesti kävele. Hän päätti taistella ja eräänä päivänä hän nousikin omille jaloille. Fysioterapeutti kysyi, mitä seuraavaksi. Mies kertoi tanssivansa seuraavaksi. Kuntoutus jatkui ja oli ollut aivan mahtava fiilis kun sitten kaiken tämän jälkeen hän tanssi fysioterapeutin kanssa valssia ja tässä vaiheessa vielä hidasta sellaista. Tänä päivänä hänellä on krooniset kivut päällä ja on eläkkeellä kun ei enää kykene töihin. Keskustelin hänen kanssa ja jälkikäteen mietin miten positiivinen, nauravainen, vitsaileva hän onkaan. Joku voi ajatella, että hän esittää kenties sellaista, mutta silmien ympärillä oli hymyilyn ja naurun tuomat juonteet ja niitä ei voi näytellä. Noin puolivuotta sitten hän löysi kumppanin itselleen ja kertoivat, että on odotettavissa hääkellojen soittoa jonkun ajan kuluttua. Tämä kertoo siitä, että aina on toivoa. Periksi ei pidä antaa ja se mitä meille tapahtuu niin yrittäkäämme silti saada voimia mennä eteenpäin ja ajatella, että meille voi olla edessä jotain suurta ja ihanaa, jota kohti ponniskellaan. Voihan olla, että mitä enemmän joutuu ponniskelemaan niin sitä ihanampi asia meitä odottaa. Täsmennän, että en tarkoita maallista mammonaa vaan ihan jotain muuta.Tommy Tabermanin sanat" Katso, ehjimmät meistä on sirpaleista tehty"
VastaaPoistaPaha sanoa millaista huumoria kestän tästä aiheesta. Ehkä tällä hetkellä pinna on kireämpi, koska tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Se voi tietysti alentaa ärsytyskynnystä. Samoin tiedon saamisen jälkeen tulen todennäköisesti olemaan herkkänä aiheellle. Ehkä asiasta kestää vitsailla enemmän sitten, kun tilanne on jollain tavalla hallinnassa. En tiedä.
VastaaPoistaVastaan tuohon äiti sun kommenttiin omalla postauksella myöhemmin.