Olen ottanut tämän viikon todella rauhallisesti, suorastaan laiskasti. Tulin käymään Vantaalla Leian kanssa pariksi päiväksi ja huomenna olisi paluu Sammattiin. Huomenna tulee myös kuluneeksi viikko leikkauksesta.
Olo on ollut jopa niin hyvä, että unohdin jo ottaa lääkkeet. Kipujen osalta en koe niitä tarvitsevani, mutta jatkan niitä vielä tulehdusta estävän vaikutuksen vuoksi. Aika jännä, että vaikka ihoa on poistettu syvältäkin, niin leikkausalueelle ei satu. Operaatio muistuttaa itsestään kuitenkin kättä nostaessa. Alueella tuntuu kiristystä, mutta teipit saattavat vaikuttaa siihen omalta osaltaan. Täytyy kokeilla teippien vaihtamisen yhteydessä käden liikuttelua.
Ei mitään ihmeellistä siis tällä hetkellä. Mieli pysyy tasaisena kun en juuri ajattele tulevia tuloksia. Sairaus on jo levinnyt tai sitten ei. En voi asialle yhtään mitään. Toivotaan puhtaita tuloksia. Jos syöpäsolut ovatkin vallanneet alaa, niin edessä on todennäköisesti siitäkin huolimatta vuosia. Turha tänään on itkeä huomisen itkuja, tieto tulee kyllä. Puhukaa kuitenkin toisillenne, mikäli tulosten odottaminen aiheuttaa surua tai huolta. Päässä pyöritellessä ne tuppaavat kasvamaan nopeammin kuin mikään sairaus. Minullekin ajatuksista saa puhua, mutta saatan vältellä aihetta. Jonkinlainen tunge-se-kaappiin-ja-ovi-kiinni -selviytymismalli on ottanut vallan. Ovi avataan vasta tulosten jälkeen. Minun vastaukset saattavat olla siis lyhyitä ja keskustelun päättäviä. En tarkoita olla tyly, eikä se siis tarkoita, ettei aiheesta saisi kysyä. Toivottavasti kenestäkään ei tunnu, että täytyy esittää rohkeampaa kuin onkaan. Tämä on todennäköisesti teille läheisille jopa rankempaa kuin minulle, joten pitäkää itsestänne huolta!
Mukavaa loppuviikkoa!
Heidi
kuva: http://midwestrunningmom.blogspot.fi/2010/03/just-lazy-couch-potato.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti