Meikussa ja Töölössä

Sairaalakokemuksia kertyy hyvää vauhtia.

Tänään oli ohjelmassa käynti Meilahdessa ja vartijasolmukkeiden gammakuvaus. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle, koska alue oli minulle tuntematon ja lisäksi alueella on rakennustyöt kesken. Yhden neuvoa-antavan puhelun sekä ystävällisen hoitajan avulla löysin perille nopeasti. Pääsin kuvaukseen jo 15 min aikaisemmin kuin alkuperäiseen aikatauluun oli merkitty.

Hoitaja kertoi toimenpiteen lyhyesti, jonka jälkeen menin makailemaan kapealle pedille. Molempien käsien alle tuli tuki, vasen käsi oli suorana sivulla. Lääkäri kävi antamassa radioaktiivista merkkiainetta, jota pistettiin leikkausarven ympärille neljällä eri pistolla. Sen jälkeen kamera asetettiin hyvin lähelle kasvoja. Tuossa netistä otetusta kuvassa ne ovat enemmän sivulla, mutta ensin se oli siis parin sentin päässä kasvoista ja pidinkin silmät kiinni. Ensimmäinen kuvaus kesti 15-20 min ja koska merkkiaine oli lähtenyt leviämään, tehtiin perään heti toinen 5 min kuvaus. Mikäs siinä peiton alla maatessa :) Hoitaja kävi merkkaamassa tussilla löydetyt solmukkeet. Yksi on kainalon/rinnan alueella ja solisluun alueelle tuli kaksi merkkiä. Kolmantena otettiin sivukuva, eli kamerat tulivat sivulle ja käsi täytyi nostaa suoraksi taaksepäin. Tästä kuvasta sain yhden lisämerkin kainoalueelle. Session lopuksi sain kaksi kuvaa, jotka täytyy toimittaa Töölöön.

Kävelin Meilahdesta Töölöön. Vettä tuli kaatamalla, mutta onneksi laitoin aamulla kumpparit ja sateenvarjokin oli mukana. Töölössä menin ensimmäisenä labraan, jossa otettiin siis verikoe. On ainakin varmaa, että veriryhmä tulee merkityksi oikein, sillä näytteenottanut hoitaja pyysi vielä toisen hoitajan varmistamaan henkilöllisyyden.

Labrasta suuntasin röntgeniin keuhkokuviin. Siinä piti olla yläosa paljaana, mutta tilanne ei ollut mitenkään epämiellyttävä - toisinkuin sen jälkeinen valokuvaus. Meilahdessa tehdyt merkinnät valokuvattiin, mutta henkilökohtaisesti en tykännyt valokuvaajasta ollenkaan. Jotenkin hänestä tuli mieleen likainen äijä, jolle en halunnut näyttää yhtään enempää kuin oli pakko. Koko valokuvaustilakin oli pieni ja karu koppi, toivottavasti en joudu sinne enää. Toki kuvaaja oli asiallinen ja ystävällinenkin, en voi muuta väittää.

Viimeisenä oli sairaanhoitajan, anestesialääkärin ja kirurgin haastattelu. Olin kuvitellut, että he kaikki istuisivat samassa huoneessa ja tapaisin heidät kerralla. Näin se ei kuitenkaan ollut, vaan ensimmäisenä oli vuorossa hoitsu. Verenpaine ja perusterveystiedot tarkistettiin. Sain tukisukat huomiselle. Hoitaja kertoi joitakin perusasioita ja ohjeisti syömisessä sekä juomisessa. Tämän jälkeen palasin odostustilaan, josta seuraavaksi kävin anestesialääkäriä tapaamassa. En keksinyt mitään kysymyksiä, olen siis nukutettuna operaation ajan. En osannut edes sanoa haluanko esilääkitystä. Ilmeisesti suurin osa ottaa sen, joten varmaan pyydän sen huomenna. Tämän jälkeen palasin odottamaan kirurgia. Ehkä on hyvä, etten seurannut aikaa kuin yleisellä tasolla, sillä jonkin ajan päästä hoitaja kertoi tavoittaneensa kirurgin, joka ei ole edes samassa kaupungissa. Tapaan tämän siis huomenna ennen leikkausta. Sain siis lähteä kotiin siltä päivältä.

Kotoa lähdin seitsemän maissa ja palasin klo 15 aikaan, eli kokonainen työpäivä käynnillä hurahti. Onneksi mukana oli kirja, muuten päivä olisi ollut toooodella pitkä. Haluankin leikkauksen jälkeen mahdollisimman pian kotiin (tai tässä tapauksessa äidille), koska sairaalassa on yksinkertaisesti tylsää. Huoneissa on 4-6 henkilöä, joten vähän epäilen nukkumisen mahdollisuuttakin, joskin lääkkeet varmaan auttavat siinä.

Loppuillan vietän laiskotellen ja huomenna sitten ajoissa liikkeelle. Vaatteet lähtivätkin jo äidille, joten niitä ei tarvitse huomenna roudata. Mieliala on nyt ihan rauhallinen, ei mitään paniikkia toistaiseksi :)

Kirjoittelen sitten kun ajatus juoksee taas ;)

Heidi




kuva: http://www.vsshp.fi/documents/2004/03/isotooppi.jpg
kuva: a peaceful warrior/Facebook