Paljon ajatuksia ja ei mitään

Tänään olen ollut kotona, eli en mennyt töihin. Minulla on hieman syyllinen olo, sillä mieliala on ollut itseasiassa aika tasainen koko päivän. Tunnekuohut eivät ole toistuneet, mutta toisaalta en ole asiaa juurikaan ajatellut. Ilmeisesti se parin viikon pohdinta ja eillinen tunnerodeo otti sen verran voimille, että tänään vain levätään.

En ole vielä kertonut sairastumisesta ihan kaikille, mutta jo suurimmalla osalle (kerron teille rakkaille ystäville tästä sitten, kun tapaamme kasvokkain, sillä en halua kertoa tästä puhelimessa ellei ole pakko). Ei minulla ole sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, jonka teidän tuki saa aikaiseksi. Kertominen oli rankkaa, mutta toisaalta sen jälkeen tuntui kuin miljoona kiloa olisi otettu pois harteilta ja henkinen korsetti heitetty nurkkaan. Surra voi yksinkin, mutta suru vähenee vain silloin, kun sen jakaa toisen ihmisen kanssa. Älkää huolehtiko siitä, ettei aina tunnu löytyvän oikeita sanoja. Ajatelkaa vaikka pientä surullista lasta, joka ei osaa vielä puhua: te voitte vaikka luetella hänelle Bilteman-luettelon ja se on aivan yhtä tehokasta kuin kaunein runo. Sanat eivät ole tärkeintä, vaan kosketus ja läsnäolo. Aito halaus on ehkä maailman ihanin asia :) Minä en ole varsinaisesti kosketteleva tyyppi, mutta kyllä Suomessa voitaisiin koskettaa paljon enemmän toisia ihmisiä.

Sairauden sijasta olen tänään keskittynyt positiivisiin asioihin. Koska eilen nukkumatti antoi vähän aikaa odotuttaa itseään, nukuin aamulla pitkään. Aamupalaksi söin eilen Sammatista mukaan annettuja mansikoita rahkalla ja se oli todella hyvää pakastemansikoiden jälkeen! Siivoamisen sijasta päätin lähteä pidemmälle kävelylle. Menin Haltialaan, jossa on reittejä sekä Vantaanjoen varrella että keskuspuiston metsissä. Ensin kävelin kauhean tehokkaasti (kalorikulutus silmissä vilkkuen), mutta sitten päätin hidastaa. Mihin minulla muka on kiire? Entinen avomies aina sanoikin, että Suomessa vain juostaan paikasta toiseen nauttimatta siitä matkasta välillä. Niinpä kävelin kaikessa rauhassa ja katselin erilaisia kukkia ja annoin käden juosta viljapellossa. Näin kävelyllä esimerkiksi pieniä kaloja rantavedessä ja jokea alas tuli lintu, joka istui ajelehtivan puunoksan päällä. Sammakko loikki polun yli. Pieni orava sattui ihan vierelle. Nämä kaikki olisivat jääneet huomaamatta, jos olisin puskenut menemään tuttuun tapaan. Siinä joen rannalla linnun tullessa kaikessa rauhassa puunoksallaan tuli muutenkin mieleen, että joskus on hyvä vain istua alas ja kuunella. Ne hetket, kun kiljuu elämänriemusta ovat hienoja, mutta niin ovat myös ne rauhalliset tuokiot, kun ei ole kiire minnekään.Palasin kotiin reilun kahden tunnin päästä levollisin mielin.

Olen miettinyt tätä blogia. On niin monta asiaa, joista haluaisin kirjoittaa, mutta yritän olla kirjoittamatta mitään romaania päivässä. Haluan kesittyä nyt positiivisiin asioihin ja pitää toivoa yllä. Kaikki näyttävät olevan huolissaan, että masennun tai mielialani tästä laskisi kauheasti. Kyllä, näitä päiviä tulee varmasti. Tämä sairaus on niin perseestä kuin mikään asia voi olla. Jos universumissa joku kuuntelee, niin saa kyllä kuulla kunniansa. Vaikka tänään olo on hyvä, niin tiedän jo aiemmasta kokemuksesta, että välillä täytyy sukeltaa. Sieltä sukelluksista pääsee kuitenkin aina pinnalle. Jos ei ominvoimin, niin sitten muiden avulla.Tunteet menevät aina ohi, ennemmin tai myöhemmin. En ole lääkäri eikä minulla ole taitoa leikata, lääkitä ja/tai sädettää tätä sairautta pois. Ainoa, mitä voin tehdä itse, on päättää miten ajattelen asiasta. Ja minä olen päättänyt tehdä tästä niin positiivisen asian kuin mahdollista. Ensimmäinen askel on olla läsnä jokaisessa hetkessä. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Musiikki on asia, josta voi saada iloa ja lohtua. Jos kuulen hyvän laulun, niin tulen sen tänne lisäämään. Ensimmäisenä laitan Nightwishin kappaleen. Olin Tuskassa katsomassa heitä ystäväni kanssa ja keikka oli todella ihana. Nykyinen laulaja Floor on ehdottomasti minun suosikkini. Nightwish jää keikkatauolle vuoteen 2015 asti, mutta minähän menen heti seuraavalle mahdolliselle keikalle! Toivoisin, että he levyttäisivät kiertueen kappalaat Floorin kanssa, mutta tässä siis livetaltiointi Buenos Airesista.

Olette rakkaita!

Heidi