Töölön keikka on alkanut viedä enemmän ajatuskapasiteettia. Vaikka haluankin tietää levinneisyydestä, niin samaan aikaan en halua.Tuolla syvyydellä on tosiaan jo n. 25 % mahdollisuus, että vartijoista löytyy syöpäsoluja. Mitä jos saan tietää sairauden levinneen? (Mun lasi ei todellakaan ole 75 % täynnä ;D) Miten elän itseni kanssa sen jälkeen? Miten kestän sen ajatuksen, että olen tämän itse aiheuttanut viivästyttämällä luomen poistoa? Tähän asti olen voinut vältellä tuota kysymystä, mutta lääkäritapaamisten lähestyessä sekin täytyy kohdata. Jos melanooma leikataan pinnallisena, on paraneminen mahdollista. Etäpesäkkeisen kohdalla hoito on käsittääkseni oireita lieventävää ja leviämistä hidastavaa. Tiedän, että itsesyytökset eivät auta, mutta olen saattanut aiheuttaa välillisesti oman elämän lyhentymisen. Sairastumisesta en tunne syyllisyyttä, sillä olen käyttänyt 90% käytössä olevista varotoimista. Aurinkorasvan arjessa käytön lisäämisen lisäksi en olisi voinut tehdä enempää. Mokasin kuitenkin siinä tärkeimmässä, eli hoitoon hakeutumisessa ajoissa. Ainoa selittävä asia asian hoitamattomuudelle on viime vuoden kestänyt väsymys tai masennus.Tiedän, ettei se ole mitenkään järjellinen selitys. Ehkä aiheeseen liittyi myös pelkoa, samalla tavalla kuin nytkin. Etsin merkkejä siitä, ettei luomi olisi huolestuttava ja tarrauduin niihin. Kai minua pelotti ajatus siitä, että se olisikin syöpä. Edelleen toistan, että tiedän toiminnan olevan täysin järjenvastaista, tiedän olevani idiootti. Jos jokin asia pelottaa, niin silloin on tärkeä selvittää se. Asiat eivät ainakaan parane pää puskassa. Siellä minä kuitenkin olin, puskaan piiloutuneena itsesäälissäni. Älkää koskaan unohtako pitää huolta itsestänne, vaikka tuntuisikin että ette jaksa tai pelottaa.
En haluaisi sinne Töölöön, koska minulla on pieni pelko siitä, etten enää pääsisi kotiin. Mitä jos ne löytävät jotain, jonka vuoksi joudun jäämään sairaalaan? Töissä tapaan paljon kuntoutujia, jotka ovat usean kuukauden sairaalakierroksella. Tiedän tämänkin pelon olevan 99% turha, mutta kaikenlaisia piruja sitä kerkeää maalailla. Eräs melanooma-verkoston nuori nainen oli saanut diagnoosin keskiviikkona ja jo viikon päästä oli lääkärin tapaaminen ja siitä viikonlopun jälkeen kaikki operaatiot. Vau. Nimin. 3 + 3 vkoa odottanut/odottava.
Toinen painostava asia on myös ihan itse aiheutettu. Kuten sanoin, otin yhteyttä entiseen avopuolisooni (jatkossa M). Ajatukseni oli, että kävisimme eromme loppuun. M ehdotti, että puhuisimme puhelimessa ennen mahdollista tapaamista. Jostakin syystä se tuntuu vaikeammalle kuin kasvokkain tapaaminen. En tiedä, kuinka tulen reagoimaan. Tiettyjen asioiden ajatteleminen aiheuttaa edelleen pientä murhanhimoa. Tai ei nyt sentään... Se aiheuttaa surullisuutta ja haikeutta, ehkä hieman muutakin. Toisaalta voimakkuus on enää murto-osan siitä, mitä se aikanaan oli. Tiedän, että olen ihan riittävä tällaisena kuin olen, meidän suhde ei vaan ollut tarpeeksi vahva. Kun ihminen eroaa, hän eroaa suhteesta, ei toisesta henkilöstä (Näin ainakin Fisherin mukaan). Eron jälkeen on mahdollista rakentaa uudenlainen suhde, jos vain haluaa. Olenko kuitenkaan valmis siihen? Halusin jo perua koko homman, mutta onko se taas sinne puskaan juoksemista? Mikään tunne ei tapa eikä edes vahingoita - niiden on siis pakko vahvistaa. Tunne kertoo asiasta, joka täytyy kohdata. Kun sen kohtaa, saattaa huomata sen olevankin erilainen kuin aluksi luuli. Saatan löytää uskomuksen tai tulkinnan, joka ei pidä paikkaansa. Voin myös luoda uudenlaisen tulkinnan tilanteesta. Tai sitten taannun vetistelemään menneitä :D Ei se selviä kuin kokeilemalla eli ei muuta kuin piruja päin..!Heidi
jk. tuli ihan hauska yhteensattuma. Halusin kuvaan aiheeksi pelkojen kohtaamisen. Punahilkassa käsitellään aihetta, jotan kuva tuntui sopivalta. Sadussa on yksi päärooli sudella, jonka Punahilkan täytyy kohdata. Italiassa on sanonta "in bocca al lupo", joka tarkoittaa "hyvää onnea", mutta sanatarkasti siis "sudensuuhun". Tähän vastataan "crepi il lupo", eli sanatarkasti "kuolema sudelle". Jotenkin tämä tuntuu sopivan hyvin tähän yhteyteen, vaikka konteksti ei ehkä ihan oikea olekaan :)
jjk. nyt kun kirjoitin kaikki nuo ajatukset, niin ei ne enää niin ahdistavilta tunnu. Meinasin jo ottaa koko tekstin pois, mutta yritän tuoda tämän sairauden esiin niinkuin se minulle näyttäytyy. Tämän päivän ajatukset ovat tämänpäiväisiä, huomenna ne voivat olla taas jotain muuta.
kuva: http://lightnightrains.blogspot.fi/2009/02/little-red-riding-hood.html
On aivan luonnollista, että käy asiat läpi ja ajattelee myös sitä pahinta. Sain joku aika sitten kutsun ikä papa tutkimukseen ja sanottiin, että menee parikin kuukautta kun kirje tulee kotiin. Tänään se tuli. Olen kerran avannut kirjeen jossa oli ilmoitus, että on solumuutoksia ja pitää mennä jatkohoitohin. Mahdollisuudet syöpään oli 50-50%. Onneksi ei ollut syöpää.Katselin kirjettä ja ajattelin uskallanko/haluanko avata kirjettä jos siellä on huonompia uutisia kuin edellisellä kerralla. Miten elämäni muuttuu jos onkin jotain. Keräsin rohkeuteni ja jotenkin silmäni etsivät sanoja on tai ei ole muutoksia. Helpotus oli suuri kun huomasin sanat ei ole muutoksia. Välillä tuntuu kuin elämä olisi korttipeliä. Hyvällä tuurilla saat hyvät kortit ja välillä huonot. Ei kannata syyttää itseään, yleensä me toimimme kuitenkin aina siten miten milloinkin osaamme ja kykenemme. Pitää osasta olla myös armollinen itselleen.
VastaaPoistaNyt täytyy kyllä sanoa että olet väärässä. Nimittäin siinä etteikö masennus/väsymys vaikuta ihmisen toimintaan. Olen itsekin kokenut lievän masennuksen, ja kyllä siinä on tunnelmat ihan meidän yhtä teiniä lainatakseni "aivan sama!" Eli tuntuu että ei millään ole väliä, eikä jaksa kiinnostaa juurikaan mikään. Siis ei mikään.
VastaaPoistaElämähän on tavallaan vain sattumien sarja, mitään ei pysty ennustamaan eikä ennakoimaan, tapahtumat tapahtuvat kun ovat tapahtuakseen.
Ymmärrän kyllä tavallaan että mietit mitä olisi voinut tehdä toisin tai aikaisemmin, mutta se on kutakuinkin turhaa, se on nyt niin sanotusti "housuissa". Tarkoitan sitä että on turha miettiä liikaa menneitä, ja mitä olisi voinut tehdä tai jättää tekemättä, tärkeintä mielestäni on nyt keskittyä tulevaisuuteen.
Toivotaan että saat "rauhan" tuosta M jutskasta, niin olisi se asia ainakin pois mielen päältä.
Ja aivan varmasti mielessä käy myös se kaikkein pahin vaihtoehto (sillä onhan sekin mahdollista) ja miettii sitä ja tätä, niinhän se ihmisen mieli toimii. Yritetään kuitenkin pysyä siellä positiivisemmalla puolella, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Itse yritän aina ainakin tälläisissä tapauksissa yrittää ajatella että on turha miettiä asioita ennen kuin niistä on saanut lisätietoa, eli arvuuttelu ei juurikaan auta. (vie vain paljon energiaa) Tutkimusten jälkeen tulos voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin itse on kuvitellut. Joko huonompaan, tai sitten parempaan suuntaan...
Joka tapauksessa täältä tulee maailman kaikkeuden suurimmat tsemppi-energia-kannustus-voima-energiat! ZZZooooTT!! Eli siis tzemiä!
Nyt täytyy heti lisätä että äippä oli kai samaan aikaan kirjoittanut kuin minäkin, eli en ole kopioinut!!!! Tässä taas esimerkki siitä miten ajattelemme asioista samalla tavalla, samat asiat hieman eri tavalla esitettynä löytyvät kummankin teksteistä...
VastaaPoistaNiin, tuo tunne ettei mikään kiinnosta on tullut tutuksi. En voi kuitenkaan vedota siihenkään, koska oli myös hyviä päiviä ja tämä vuosi on ollut paljon parempi. Kyseessä on kai vain yleinen saamattomuus. Mutta, tekemätön mikä tekemätön...
VastaaPoistaToivotaan parasta. Kiitos tzemistä! Olette te mahtavan ihania :)