Tähän asti tapahtunutta

Hei rakkaat!

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä blogia, koska sain tänään tietää sairastavani ihosyöpää, tarkemmin sanottuna melanoomaa. Tätä tekstiä kirjoittaessani en ole tästä vielä kenellekään kertonut. Se tulee olemaan vaikein asia koko sairastumisessa ja olen todella pahoillani, että tuon tämän huolen elämäänne. Mietin kauan milloin kerron asiasta, koska lisätutkimuksia on vasta tulossa. Päätin kuitenkin kertoa tänään, ettette ihmettele ja huolestu lähipäivien oudosta käytöksestä.

Aloitin tämän blogin, koska kirjoittaminen on minulle hyvin luonnollinen ja helppo tapa käsitellä asioita. Saatte kysyä mitä vaan ja tulen tarvitsemaan, jälleen kerran, olkapäätä ja kuuntelevia korvia. Joskus voi  kuitenkin tulla tilanne, etten jaksa tai halua keskustella kauheasti asiasta. Rakas ystäväni aloitti blogin raskaudestaan, jotta myös kaukana asuvat läheiset kuulevat kuulumisia ja minä ajattelin kokeilla nyt tätä keinoa myös. Onhan tämä aihe aika perseestä, mutta kun se kerran on annettu, niin sillä mennään. Huomatkaa kuitenkin blogin nimi sekä osoite. Olen päättänyt, että tästä revitään kaikki mahdolliset positiiviset asiat, ettäs tiedätte.

Kuten varmaan kaikki tiedätte, minulla on ollut vasemmassa olkapäässä luomi jo aikojen alusta. En enää muista tarkasti milloin, mutta useita kuukausia sitten siihen tuli muutos. Luomeen ilmestyi musta piste, joka alkoi kasvamaan. Se myös kutisi välillä. Äiti ainakin sanoi jo silloin, että minun pitäisi mennä näyttämään sitä lääkärille. Minulla ei ole mitään puolustusta sille, miksi en tehnyt niin. Viime vuosi oli vaikea ja en saanut mitään aikaiseksi kaupassa käymisestä lähtien. Itseoppineena lääkärinä voisin nimetä sen masennukseksi. Tämä vuosi on ollut jo parempi, mutta jotenkin se vain jäi. Tilanne on vähän niinkuin myöhästyneet kirjastonkirjat: asun kirjaston vieressä ja lainat voi uusia netissä, mutta silti saan säännöllisesti sakkoja. Tämä saamattomuus ei kuitenkaan ole koskaan aiheuttanut mitään peruuttamatonta tai korjaamatonta aikaiseksi. Tiedän, että tallainen saamattomuus vihastuttaa, varsinkin kun melanooman hoidossa nopea hoito on tärkeässä asemassa. Jos olette vihaisia, niin olkaa minulle: kukaan muu ei olisi asialle voinut eikä tarvitsekaan tehdä mitään. Minä olen omasta terveydestäni vastuussa. En uskonut, että minulle saattaisi tulla ihosyöpä: minähän olen suurimmaksi osaksi peittävissä vaatteissa ja vältellyt auringossaoloa hakeutumalla aina varjoon, kun se on mahdollista. En myöskään polta itseäni joka kesä ja varsinkin se luomi on ollut käytännössä aina vaatteiden alla piilossa. Kävin myös katsomassa kuvia netistä melanoomasta, eikä minun luomi näyttänyt lainkaan niiltä. Se oli siisti ja säännöllisen muotoinen, kun ne kuvien luomet olivat epäsäännöllisiä ja selkeästi oudon näköisiä. Olen ollut terve (en edes muista milloin viimeksi on ollut flunssa), enkä nytkään tunne itseäni millään tavalla sairaaksi.

Nyt tänä kesänä sain spurtin tehdä asioita ja varasin ajan lääkärille. Vantaalla ajan olisi saanut vasta elokuun puolessa välissä, joten kävin yksityisellä 19.6. Tulosten piti tulla viikossa, joten osasin jo odottaa huonompia tuloksia niiden viivästyessä. Se antoi minulle aikaa totutella ajatukseen, mutta odottavan aika on pitkä. Tietämättömyys on aina kaikista pahinta. Luin tuon viikon aikana kaiken materiaalin, jota google minulle tarjosi.

Tänään lääkäri soitti ja kertoi, että luomesta oli löytynyt melanooma. Se oli saatu leikattua kokonaan pois, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Lääkäri tekee kiireellisen lähetteen Töölöön, jonne menen viikon parin sisällä jatkotutkimuksiin.

Melanooman ennusteessa käytetään Breslow'n luokitusta, joka tarkoittaa melanooman mikroskooppista syvyyttä millimetreissä ilmoitettuna. Jos Breslow-luokka on alle 1 mm, melanooma on pinnallinen ja varhaisvaiheessa. 1-4 mm paksuinen melanooma on keskisyvä ja yli 4 mm paksuinen on syvä. Minulla se on 1,8 eli keskisyvä. Toinen mittari on Clarkin asteikko, joka ilmaisee, kuinka syvälle ihon kerroksiin melanooma on kasvanut. Asteikko on 1-5, minulla se on 3.

En suosittele googlaamista aiheesta, tai korkeintaan syöpäjärjestön sivuja. Olen jo lukenut kaikki mahdolliset keskustelut, mutta niistä ei tule hullua hurskaammaksi. Nyt täytyy odottaa Töölön käyntiä. Todennäköisesti minulle tehdään vartijasolmuketutkimus ja ehkä pääsen kuvattavaksi, jonka jälkeen tiedetään, onko melanooma ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä.

Mielellä on näköjään keinonsa sopeutua kaikkeen. Välillä on tuntunut, että kropalla ei ole keinoja ilmaista tätä surua ja järkytystä. Itku ei riitä, ääni ei riitä, mikään ei riitä tuomaan esiin näitä tunteita. Sitten taas hetken päästä olo on tasainen ja tilanteen hyväksyvä. Ilmeisesti mieli ottaa palan kerrallaan käsiteltäväksi, aina sellaisissa paloissa kun sillä hetkellä jaksaa käsitellä.

Yritän järjestää kertomisen niin, että teillä kaikilla on joku toinen ihminen siinä lähellä tiedon saadessanne. Uskokaa pois, kaikista vaikeinta on kertoa tästä teille. Olen niin pahoillani kaikesta huolesta ja surusta, mitä tästä väistämättä tulee. Voisitteko kaikki luvata minulle yhden asian? Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Minä en olisi selvinnyt vuodesta 2012 ilman teitä ihania ihmisiä, jotka lohdutitte, annoitte tukea ja kuuntelitte, kuuntelitte ja kuuntelitte. Älkää kukaan jääkö yksin, vaan puhukaa tästä puolisoillenne, ystäville tai ammattiavulle jos sille joskus tulee tarvetta. Minä tulen puhumaan teille ja toivottavasti tekin minulle, mutta oman prosessini vuoksi saatan joskus olla etäinen tai masentunut. Pitäkää huoli itsestänne ja omasta jaksamisesta, tiedän että kaikilla on elämässä muutenkin omat taakkansa.

Olette niin rakkaita kaikki, ettei mikään sana, lause, kappale tai edes kirja voisi sitä kuvata!

Heidi

jk. Tämä blogi on siis salattu tässä vaiheessa. Saatan julkaista sen jossakin vaiheessa, joten yritän olla käyttämättä kenenkään nimiä täällä omaani lukuunottamatta. Mahdolliseti kommentit näkyvät kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa.