Jäin miettimään mitä rohkeutta kertomisessa on? Ei se minusta vaadi rohkeutta, vaan siitä voi kertoa samalla tavalla kuin jostakin muusta isosta elämänmuutoksesta kuten erosta tai työpaikan muutoksesta. Pidän itsestään selvänä, että haluan kertoa tästä ihmisille. Mistä se johtuu? Enhän minä aikaisemmin ole tykännyt kauheasti asiotani levitellä muiden kuultavaksi.
Yksi syy haluun puhua asiasta voi olla syyllisyydessä. En tiedä miten annan itselleni anteeksi sen, että syöpä kerkesi levitä näin pitkälle. Tiedän ihmisten tekevän virheitä - jotkut ajavat kännissä autolla ja saattavat halvaantua, toiset veneilevät ilman pelastusliivejä ja hukkuvat. Ehkä kertominen on minun tapa auttaa itseäni. Kai minä saan jotain rauhaa siitä mahdollisuudesta, että joku muu välttää saman mokan kuultuaan tarinani. Parasta palautetta onkin ollut kuulla ihmisten todella pysähtyneen ja miettineen myös omaa elämäänsä sekä terveyttään.Kertominen on yksi tapa tulla sinuiksi sairauden kanssa.Tämä on iso juttu, sillä tähän asti olen voinut rukstata kaikkiin terveyskyselyihin vaihtoehdot ei sairauksia tai lääkityksiä.Toivottavasti voitan sairauden nyt, mutta se on jo muuttanut tulevaisuutta. Pirulainen tulee aina olemaan mukana jollakin tasolla - toivottavasti vain arpina muistuttamassa elämän arvokkuudesta. En ole hakeutunut vielä vertaisryhmään, mutta käsittelen sairastumista kirjoittamalla tänne. Puhumalla muille sairaudestani saatan käyttää samalla toisia apuna rakentaakseni itselleni uutta minäkuvaa. Joskus ihminen repäisee kriisissä muuttamalla vaate-, hius- tai käyttäytymismallia. Tällöin hän viestii vahvasti nähtävän muutoksen avulla sisäistä muutostaan. Minäkin olen menossa leikkaamaan hiukseni, mutta puhumalla sairaudesta teen siitä itselleni totta ja pohdin sen merkitystä omalle elämälleni.
Jollakin hyvin kieroutuneella tavalla sairastaminen itseasiassa sopii minulle. Tarvitsen aina jonkun määränpään ja ilman sitä jään vaan ajelehtimaan. Nyt kun koulut on käyty ja elämä ollut vakiintunutta, sitä määränpäätä ei ole ollut. Ehkä se on ollut yksi syy matalaan mielialaan. Vaikka toisaalta olen saamaton nahjus, niin minussa asuu myös suorittaja. Tarvitsen jotain, mihin keskittyä. No, nyt minulle on annettu tämä. Tämä on minun perseelle potkija, joka pakottaa toimimaan ja tekemään asioita.
Kuten huomaatte, taidan olla loppupeleissä rohkean sijasta vain itsekäs. Haluan muiden tulevan tietoiseksi sairaudesta, mutta autan itseäni siinä vähintään yhtä paljon. Pitäisikö minun sitten rajoittaa kertomista? Ajattelenko liikaa itseäni kertoessani tästä, koska asetan kuulijan vaikeaan asemaan. Tällaisen uutisen kuuleminen ei ole helppoa eikä siinä tilanteessa tosiaan ole oikein mitään sanoja. Vien kuulijan varoittamatta epämukavuusalueelle ja ymmärrän, jos joku haluaa tilanteesta äkkiä pois. Itseasiassa kaikki te läheiset olette pystyneet vastaanottamaan tiedon todella hienosti. Kukaan ei ole vaihtanut puheenaihetta tai muuta vastaavaa.Ymmärrän kyllä, jos tällainen tilanne tulee vielä eteen. Jotkut voivat hämmentyä tai pelästyä, koska he eivät ole joutuneet kohtamaan tällaista tai ehkä ovatkin, eivätkä halua muistella mahdollisia omia traumojaan. Kuitenkin minusta sairauksista ja vaikeuksista on hyvä puhua, koska sillä tavalla niiden mystisyys ja pelottavuus vähenee. Sen takia haluaisin niitä t-paitoja liikenteeseen, että ihmiset näkisivät syöpien yleisyyden. Tuossa alla on muuten pari mallia jo luonnosteltuna t-paitojen aiheeksi ;)Voiko kertominen olla tyhmää? Äidin kanssa kanssa puhuimme, että joku voi käyttää sairautta sairastunutta vastaan. Jotenkin on kauhean vaikea ajatella, miten kukaan voisi toimia näin, mutta ihmiset ovat erilaisia. Vaikeissa tilanteissa korostuvat sekä hyvät, että huonot puolet. Jos joku on niin raukkamainen, että käyttää tällaista jotakuta vastaan, niin sellainen ihminen joutaa kyllä alimpaan helvettiin.
Eli, miten aion toimia jatkossa?Jatkan kertomista. Sairaudesta vaikeneminen ei muuta mitään, mutta kertominen saattaa auttaa jotakuta. Jos tästä aiheesta jauhaminen menee kuitenkin yli, niin olkaa kilttejä ja tulkaa sanomaan siitä ;)
Ja sitten vielä edelliseen postaukseen viitaten... T-paitamalleja on jo 2 kpl luonnosteltuna! Arzi sai inspiksen ja teki pari mallia, ohessa siis nopeat vedokset. Muistakaa, että blogi on toistaiseksi suljettu, eli mallien vuotaminen ulkomaailmaan on jäljitettävissä ;)
Tänään kaveria tapaamaan, huomenna lääkäriin ja kiva viikonloppu on jälleen tiedossa!Heidi
jk. Nämä kuvat eivät aina asetu parhaalla mahdollisella tavalla tekstin kanssa yhteen. Tämä blogialusta on ihan hyvä, mutta välillä aika jäykkä käyttää.Tai sitten vika on käyttäjässä, mitä kyllä suuresti epäilen ;) Sain tuon yläbannerinkin askarteltua parhaiten ihan perinteisellä paint-ohjelmalla, kun kuvankäsittelyohjelma osoittautui liian vaikeaksi...
Kuvat:
http://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/Lapsille-enemman-vaikutusvaltaa/
http://www.friendsreunited.co.uk/telling-your-friends-what-happened/Memory/e1d91dd6-e6c1-4ee9-9f63-a0c900ed5e31
http://manninen-nutraceuticals.blogspot.fi/2010/04/dosentuuriluentoja-kuuntelemassa.html
T-paitakuvat: Arzi
Olen ehdottomasti sairaudesta kertomisen kannalla! Ja tätä blogia on mukava lukea, koska tätä kautta välittyy sinun tunnot, jotka haluan tietää ja sitä kautta tukea sinua parhaimpani mukaan. Mietin itse samaa että mitä pitää sisällä ja mitä jakaa muille, että kerronko toisen vauvan menettämisestä, koska jotenkin pelkäsin asian kääntyvän hullulla tavalla itseäni vastaan. Kerroin lopulta asiasta esimiehellenikin, ja se helpotti. Sana itsekkyys ja Heidi eivät sovi mitenkään samaan lauseeseen, joten unohda nämä ajatukset :).
VastaaPoistaNiin, jostain syystä kertominen tuntuu helpottavan, ikäänkuin pienentävän huolta. Kerroin eilen J:lle ja H:lle eli kaikki tärkeimmät kaverit tietävät nyt. Kavereiden tapaamisen jälkeen olo on aina miljoona kertaa parempi :)
PoistaOlen samaa mieltä siitä että kannattaa kertoa. Puhumalla asiasta se tavallaan "avautuu" eikä jää miksikään kummajaiseksi. Samalla tietysti pistää kuulijankin miettimään (edes hetkeksi) elämän kiemuroita.
VastaaPoistaTotta on sekin että kun tälläisen asian kuulee, ei varmasti monikaan osaa siihen siltä seisomalta vastata, uutisen koko on sitä luokkaa että ei se heti mahdu päähän, sitä on hieman aikaa pureskeltava...
Minä taidan taas olla erilainen vanhus, kun omien kriisien (ei tietenkään tätä kokoluokkaa) ja muidenkin vastoinkäymisten kohdalla hiusmallini on pysynyt tasan samana. (itseasiassa se on ollut sama jo n.50v :D) Ehkä tämä tarkoittaa että tärkeät asiat on ja pysyy vaikka maailma miten mullistuu?
Noista t-paita kuvista hieman selitystä, tuon "cancer" tekstin on siis tarkoitus olla keskellä tuota tähtäintä.(ainakin minulla näkyy nyt niin että teksti on ulkopuolella) Yritän vielä muokata niitä.
Mutta kuten jo todettu, jatka samaan tahtiin, kertominen ja jakaminen ovat hyväksi. Joskus myös yhteenlasku ja vähennyslasku....
No itseasiassa ei minunkaan tukanleikkuu liity sairauteen, vaan siihen tosiasiaan, että tuo pehko on ihan järkyttävän ruma :D Haluaisin kauniit, pitkät ja tuuheat hiukset, mutta nuo on vaan kuolleen heinän näköiset. Lyhyeksi vaan siis!
PoistaVaihdan nuo kuvat kunhan jaksan taas neuvotella blogialustan kanssa asetuksista ;)